Huhtikuussa tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun K.J. Ståhlberg vahvisti lain kaikille yhteisestä oppivelvollisuudesta. Tuo oppivelvollisuuslaki on osoittautunut ratkaisevaksi Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta, muistuttaa Leila Lindell mielipidekirjoituksessaan.
Viimeistään korona-aikana koulun yhteisöllisyyden merkitys yhteiskunnallemme on tullut kaikille selväksi. Erityisesti kouluruokailulla ja oppilashuollolla on iso merkitys monen lapsen, nuoren ja perheen arjessa. Opettajilla on suuri rooli ja vastuu lasten ja nuorten osallistajina ja rinnallakulkijoina.
Etäopetuksen aikakaudella on kuitenkin kertynyt myös oppimisvajetta, jonka paikkaamiseen on varattava riittävästi resursseja. OAJ:n esitys opettajamitoituksesta onkin kannatettava varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saakka. Jokainen oppilas tarvitsee riittävästi tukea opiskelun ja kasvamisensa tueksi. On tärkeä muistaa, että myös erityisopetusta tarvitaan kaikilla koulutuksen asteilla, ja sen tarpeen kartoittaminen matalalla kynnyksellä on tärkeää.
Kasvatuksen ja opetuksen merkitys tulee entisestään korostumaan kunnan tehtäväkentässä, jos soteuudistus toteutuu ja hyvinvointialueet muodostetaan. Uudistuksia on muitakin: tällä hetkellä kunnissa tehdään valmistelutyötä esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentamiseksi. Merkittävillä uudistuksilla pyritään siihen, että koulu saavuttaisi jokaisen oppilaan, ja siellä olisi hyvä olla.
Varhaiskasvatus ja koulutus eri asteilla on aina ollut se kivijalka, jonka päälle on hyvä rakentaa muita palveluja. Ihmisten osallisuus, siis tunne siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön, on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Emme saa unohtaa koulun ja opettajien tärkeää työtä, kun mietimme kunnan resurssien suuntaamista tulevalla valtuustokaudella.
Leila Lindell
