Vanhuspalvelulakiin on määritelty hoitajamitoitus ympärivuorokautiseen tehostettuun hoivaan. Se on tällä hetkellä 0,5 ja nousee asteittain siten, että 1.4.2023 alkaen se on 0,7. Jo tällä hetkellä kunnilla ja yksityisillä toimijoilla on suuria ongelmia rekrytoida riittävästi hoitajia tehostettuun hoivaan ja varsinkin kotihoitoon. Päteviä, koulutettuja ja motivoituneita tekijöitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Seurauksena tästä tilanteesta on, että resursseja siirretään kotihoidosta laitoshoitoon.
Jos hoitajien riittävyys jo nyt on ongelma tulee se jatkossa dramaattisesti pahenemaan, kun suuret
ikäluokat, 40-luvun lopulla syntyneet, vuosi kerrallan vanhenevat. Koko maan taloudellinen huoltosuhde, joka jo nykyisin on huono (135), heikkenee voimakkaasti seuraavalla vuosikymmenellä. Syy tähän on, että yli 65 vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa tasolta 23% tasolle 26%. Äänekosken osalta luvut ovat 185, 28 ja 35. Syyt kaupunkimme, muuta maata huonompaan, kehitykseen ovat paitsi väestön ikärakenteen vinoutuminen myös jatkuvasti korkealla pysyvä työttömyys.
Kun huomioidaan, että laitospaikan kustannus on noin 50000 €/v on kotihoidon resurssien vähentäminen täysin takaperoista kehitystä, mutta tähän hoitajamitoitus pakottaa. Kyllä sekä taloudellisessa mielessä, että ennen kaikkea inhimillisesti on ehdottoman tarpeellista kehittää kotihoitoa siten, että vanheneva ja hoivan tarpeessa oleva väestö pystyy asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Käsiparien avuksi pitää ottaa käyttöön, siellä missä se on mahdollista, nykytekniikkaa ja apuvälineitä kuten lääkeautomaatteja.
Kaikkein paras ja inhimillisin vaihtoehto kasvavasta hoitotarpeesta selviämisessä on omaishoidon kehittäminen ja tuen lisääminen. Omaishoitaja tekee kunnioitettavaa, pyyteetöntä työtä läheisensä hyväksi. Se on monelle ympärivuorokautista ja ennen kaikkea hyvin kuormittavaa ja vastuullista työtä. Ketään ei tule millään lailla painostaa läheisensä omaishoitajaksi. Näin valitettavasti kuitenkin usein käy. On erittäin tärkeää, että omaishoitajaa ei jätetä yksin. Kaupungin tulee pystyä järjestämään riittävästi apua ja mahdollistaa omaishoitajalle sijainen ja hengähdystauko vaativasta tehtävästään. Erilaiset aktiviteetit ja päivätoiminta ovat erittäin tärkeää pitää yllä ja kehittää.Tässä merkittävänä apuna ovat monet vapaaehtoistoimijat. Sekä hoitajan, että hoidettavan fyysisen jaksamisen lisäksi henkisen jaksamisen tukemisella on kauaskantava vaikutus. Jokaiselle ihmiselle tulee taata arvokas ja mielekäs elämä kotona niin kauan kuin se on mahdollista.
Haluamme tai emme, jo lähitulevaisuudessa, kasvavasta hoivatarpeesta selviämiseksi tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Tehkäämme se ajoissa ja hallitusti.
Mari Turtinen, Jorma Kiviranta, kuntavaaliehdokkaat, kokoomus
En malta olla lisäämättä tähän hyvään kannanottoon oman elämäni tuomia kokemuksia. Ne muodostuvat ajalta, jolloin olen ollut kuuden vanhuksen omaishoitaja perheeni kanssa. Sukulaisia kaikki. Mitä on omaishoito, kerron, koska muutamat nuoremmat ehdokkaat eivät sitä tiedä.
Sitä on ennen tehty luonnollisena jatkumona, kun perheen vanhukset ja sairaat on hoidettu kotona. Vasta nyt on tullut siitä yhteiskunnan tukemaa. Itse en saanut yhtään markkaa, koska aina oli rahat kunnalta kaikki, kun sitä olisi minulle pitänyt myöntää.
Tästä on lähdettävä. Laki kunnan sosiaalipalveluista edellyttää antamaan niitä kysyntää vastaavassa laajuudessa. Omaishoito ei ole ns. Subjektiivinen oikeus ja siinä saa kunta harkita, miten sitä annetaan tai paljonko siihen varataan rahaa. Riittää, jos vaikka vain muutama saa ja lopuille vastataan, että valtuusto ei ole antanut enempää määrärahaa. Ei saa kunta moitteita.
Omaishoito ei kehity, jos siihen ei ole poliittista tahtoa varata riittävästi rahaa.
Toinen tärkeä laki, joka on mennyt persmäkeä, on laki perhehoidosta. Aila Paloniemi oli silloin perhehoitoliiton puheenjohtaja, kun lakia laadittiin. Kirjoitin hänelle kokemuksistani, miten lakia minun mielestäni olisi suunniteltava. Tehtiin juuri ne kaikki virheet, joista varoitin. Puhuin kokemuksesta, en poliittisena lobbarina. Ei ollut ammattitaitoa ottaa tietoja vastaan ja ruohonjuuritason kokemusta.
Sama virhe toistuu kunnissa ja virkahenkilöt eivät ole päivääkään tehneet työtä ihmisten hoitamiseksi, joista he tekevät päätöksiä. Siis todellinen asiantuntijuus ei välity missään vaiheessa.
Nyt uusi valtuusto, jos lähtee kehittämään uutta vanhustenhoidon ohjelmaa siten, että korvaa kuntarahalla perhehoitajalle ja omaishoitajille kunnolliset palkkiot. Antamalla perhehoitajalle vaikka 3000 euroa jokaisesta hoidettavasta niin yhden laitospaikan kuluerällä sijoitetaan jopa 16 vanhusta. Mikä siinä vaivaa, että vaan pitää noita isoja kolosseja saada rakennettua ja sinne kaikki vanhat, kuin kanit koppeihin. Tästä pitää ottaa suunta kodinomaisempaan suuntaan. Olen tätä mieltä ja kiitän niitä, ketkä uskaltavat ottaa uusia ajatuksia käyttöön.