Marke Tuomisen mielipidekirjoituksessa (Äksän 27.3.2025 verkkolehti) väitetään, että ryhmäkokojen pienentäminen johtaisi kyläkoulujen sulkemiseen. Näin ei tarvitse olla eikä näitä saa asettaa vastakkain. Tärkeintä on lapsen etu, ei koulujen välinen vastakkainasettelu.
Äänekosken kaupunginvaltuusto hyväksyi 10.11.2025 kokouksessa perusopetuksen ryhmäkokoa koskevan valtuusto aloitteen käsittelyn yhteydessä yksimielisesti toivomusponnen muodossa selkeän linjauksen: ”Koulunmäen ja Suolahden yhtenäiskoulujen 1.–2. luokissa ryhmäkoko saa olla enintään 20 oppilasta. Tähän tulee varata riittävät resurssit. Lisäksi yhdysluokissa pitää olla riittävästi tukea.”
Tämä valtuuston toivomusponsi päätös perustuu tietoon ja vahvaan tahtotilaan valtuustossa. Myös laaja hyvinvointikertomus kertoo, että lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja tuen tarve kasvaa. Juuri alkuopetuksessa tuki on kaikkein tärkeintä.
Siksi on aiheellista kysyä: miksi nyt tehdyissä ratkaisuissa suunta näyttää olevan toinen?
Pienet kyläkoulut ovat monelle lapselle hyvä ja turvallinen paikka oppia. Niiden arvo on tärkeä. Mutta samalla on huolehdittava, että myös suuremmissa kouluissa lapsi saa riittävästi huomiota ja tukea. Kyse ei ole siitä, valitaanko kyläkoulut tai isot koulut. Kyse on siitä, että jokaisella lapsella on oikeus saada tukea koulusta riippumatta.
Tiedän kyllä, että rahaa ei ole rajattomasti, mutta valtuuston tahtotilaa ei voi sivuuttaa. Päätöksessä on jo linjattu, että resurssit pitää turvata. Talouden näkökulmasta asiaa valmistellessa olisi syytä muistaa, että numeroiden sijaan muistettaisiin etenkin kouluasioista päätettäessä lasten tulevaisuus. Äänekosken talous ei ole sellaisessa ahdingossa, että olisimme tältä osin pakkotilanteessa. Tärkeintä on arvona pitää, että huolehdimme myös lasten tulevaisuuteen vaikuttavista asioista.
Mielipiteeni on, että tarvitsemme ratkaisuja, joissa: säilytetään toimivat lähipalvelut ja pidetään ryhmäkoot sellaisina, että opettajalla on aikaa kohdata jokainen lapsi. Lopulta kysymys on yksinkertainen: Toimimmeko lasten tarpeiden mukaan vai annammeko rakenteiden ohjata liikaa päätöksiä?
Leila Lindell, kaupunginvaltuuston jäsen (kesk.)
