Tutkimukset ovat kertoneet, että elämme hyvinvointivaltiossa. On todettu, että Suomi on paras paikka elää, ja että täällä koetaan onnellisuutta. Suomessa on maailman parhaat opettajat, ja opiskelujärjestelmämme tuottaa hyviä oppimistuloksia.
Kuitenkin lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ja näköalattomuus ovat jatkaneet kasvuaan. Taustalla voi olla se, että pienryhmäopetuksesta on nipistetty ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on entistä useammin myös yleisopetuksen ryhmissä.
Uhkaavan käytöksen takana voi olla hoitoa vaativaa ahdistusta ja masennusta. Kovettuneen ja koviakin kokeneen kuoren alla on usein kokemuksia turhautumisesta, ahdistuksesta ja toivottomuudesta.
Mitä tälle täytyisi tehdä? Panostammeko me tällä hetkellä riittävästi lapsiimme ja nuoriimme, onko meillä aidosti aikaa pysähtyä ja kysyä, mitä sinulle kuuluu? Onko aikaa kuunnella toista?
Meille kaikille on tärkeää, että joku kuuntelee ja kysyy, miten menee. Lapselle tai nuorelle se voi olla opettaja, harrastustoiminnan ohjaaja, nuorisotyöntekijä tai muu läheinen aikuinen. Aidolla kohtaamisella voidaan ennaltaehkäistä ongelmia. Esimerkiksi harrastustoimintaa ja nuorisotyötä tukemalla kunnassa voidaan saada yhä useampi nuori tuntemaan olonsa kohdatuksi ja osalliseksi.
Pidetään siis huolta toisistamme. Tuetaan perheitä ja tehdään päätöksiä, joilla mahdollistetaan nopea terapiaan pääsy myös nuorille ja kriisin kohdanneille. Pidetään oppilasryhmät sopivan pieninä, jotta jokainen lapsi ja nuori tulee riittävällä tavalla kohdatuksi koulun käytävillä. Puututaan koulukiusaamiseen ja tuetaan lasten ja nuorten harrastamista.
Se kannattaa, sillä panostukset lapsiin ja nuoriin ovat varma sijoitus tulevaisuuteen.
Leila Lindell, kuntavaaliehdokas (kesk.)
