Äänekoskella on viime aikoina puhuttu paljon epäasiallisen kohtelun ilmoituksista ja siitä, miten työyhteisöt voivat. Jokainen ilmoitus on vakava viesti: ihmisten välinen luottamus ja kunnioitus ovat koetuksella. Kun ilmapiiri särkyy, koko organisaatio kärsii – ei vain ne, joihin sanat tai teot kohdistuvat.
Politiikassa valtakunnan tasolla, mutta myös kuntatasolla, olemme nähneet saman ilmiön. Kun kielenkäyttö kovenee, yhteinen pohja katoaa. Suora puhe sekoitetaan joskus rumaan puheeseen, vaikka ne eivät ole sama asia. Samoin työyhteisöissä: rehellisyys on välttämätöntä, mutta sen pitää aina olla kunnioittavaa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, mutta kenelläkään ei ole oikeutta loukata.
Äänekosken vahvuus ei ole koskaan ollut riitelyssä, vaan yhdessä tekemisessä. Meillä on talkooperinne, naapuriapu ja halu pitää huolta omista. Nyt tätä perintöä tarvitaan enemmän kuin koskaan – myös työpaikoilla ja päätöksenteossa.
Kuntayhteistyö ja paikallinen kehittäminen onnistuvat vain, jos luottamus kantaa. Luottamus ei synny juhlapuheista, vaan arkisista kohtaamisista: siitä, että kokouksessa kuunnellaan toista loppuun, että kahvipöydässä kysytään kuulumisia, että palautetta annetaan rakentavasti eikä lannistavasti.
Äänekosken on mahdollista kääntää tämä vaikea tilanne voimavaraksi. Epäasialliset kokemukset pitää ottaa tosissaan ja juurisyihin puuttua. Mutta yhtä tärkeää on vahvistaa sitä hyvää, mitä työyhteisöissä jo on: välittämistä, osaamista ja yhdessä onnistumista.
Meidän on kysyttävä itseltämme: haluammeko rakentaa kuntaa, jossa pelko on suurempi kuin toivo – vai kuntaa, jossa ihmiset voivat tehdä työnsä ylpeydellä ja arvostuksella?
Uskon, että Äänekoski valitsee jälkimmäisen. Luottamus ja kunnioitus ovat yhteisömme kovin pääoma. Nyt on aika vahvistaa niitä.
Leila Lindell
