Hei Mika. Ja kiitos vastauksestasi kirjoitukseeni. Kyllä kaikki kriittinen tarkastelu kohdistui Ääneseudun Asunnot Oy:hyn ja sen hallitukseen, jolle kirjoitukseni oli kohdistettukin. Normaalisti yrityksen hallituksen tehtävänä on valita yritykselle toimitusjohtaja ja seurata hänen kykyään toimia niissä tehtävissä ja strategiassa, jonka hallitus on hänelle antanut. Mahtaako nyt olla ensimmäinen tapaus nykyisen osakeyhtiölain historiassa, että toimitusjohtajan tehtäväksi jää arvioida julkisesti esimiestensä kykyä toimia toimieliminä omissa tehtävissään? Ainakaan en itse ole tällaiseen aiemmin törmännyt ja tällainen toiminta antaa vieläkin enemmän aihetta epäillä hallituksen kykyä toimia tehtävässään.
Edellisellä vahvistetulla tilikaudella (2018) liiketappionne ennen satunnaisia eriä oli lähes miljoona euroa, jonka kuittasitte tilinpäätössiirroilla, jotta tilikauden tulokseksi saitte suunnilleen nollatuloksen. Kuten tiedätkin, niin tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toimintanne ei ainakaan kyseisellä tilikaudella ollut terveellä pohjalla ja mielenkiinnolla odotankin vuoden 2019 tilinpäätöstä, kuitenkin toivoen sen olevan edellistä parempi, koska veronmaksajana tiedän kuka maksaa viulut kaupungin omistamien ”osakeyhtiöiden” huonoista tuloksista.
Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani kerroinkin, niin Ääneseudun Asunnoille oli ostaja, jonka nimenkin satun tietämään. Ja tiedän tarjotun summankin noin miljoonan euron tarkkuudella. Mainitsemasi ”pahat puheet” ovat kyllä ihan totuuksia, joista käytetään kylläkin mainitsemaasi termiä, jos niitä ei haluta tuoda julkisuuteen. Kyseisestä asiasta on ollut puhetta kaupungin hallituksessakin, jossa valtuuston varapuheenjohtaja Tommi Lunttila (kok.) oli ottanut asian puheeksi. Vastaukseksi hänelle oli annettu, että asia on käsitelty Ääneseudun Asunnot Oy:n hallituksessa päätöksellä, ettei myydä ja sen suhteen asian on loppuun käsitelty. Toivon, ettet ole saanut asiasta väärää tietoa ainakaan Ääneseudun Asuntojen hallitukselta, koska osakeyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan välisen luottamuksen on oltava erittäin vakaalla pohjalla ja mikäli tällaisen valheellisen tiedon välittäminen sinulle on tapahtunut hallituksen puolelta, niin olisi vakavasti harkittava sitä, onko hallituksella enää luottamusta toimia tehtävässään. Toisaalta, kun kyseessä on marionettiosakeyhtiö, jonka hallituksen kokoonpanon päättävät melko pitkälle hallituksen jäsenet itse, niin tätä asiaa lienee turha miettiä tämän enempää.
Jos vielä mietitään tuota tilinpäätöstänne, niin on mielenkiintoista, mistä olette saaneet asuntojenne arvoksi 30 miljoonaa euroa? Taseessanne asuntojen arvo on noin 25 miljoonaa euroa, joka ei kerro asuntojen reaaliarvosta mitään, joten voivathan ne olla tasearvoa korkeammatkin, jota tosin itse epäilen. Varsinkin, kun olette päätyneet purkamaan osan näistä rakennuksista sen sijaan, että olisitte voineet ne myydä. Ja olen kanssasi eri mieltä siitä, etteikö omaisuutta kannattaisi myydä tappiolla. Mikäli yritys tuottaa tappiota ja sen ei katsota tulevaisuudessakaan olevan kannattava, niin ehdottomasti omaisuutta olisi realisoitava tappiollakin, jotta tulevaisuudessa yritys saataisiin kannattavaksi ja mahdolliset tappiot jäisivät minimiin. Ja itseäni ei veronmaksajana kiinnosta asuntojen vuokrahinnat, vaan se, ettei kyseisistä yrityksistä koidu lisäkuormaa veronmaksajille.
Vielä lopuksi haluan pohtia hieman osakeyhtiön hallituksen juridista ja taloudellista vastuuta toiminnastaan. Kun yritys on saanut virallisen ostotarjouksen, ei todellakaan ole yrityksen hallituksen tehtävä tehdä päätöstä tällaisesta asiasta. Hallitus voi toki osaamisensa puitteissa miettiä asiaa ja tuoda arvionsa ostotarjouksen kera päätettäväksi ylimääräiseen yhtiökokoukseen, joka tekee asiasta päätöksen. Nyt, koska hallitus on ylittänyt valtuutensa ja asiassa rikottu osakeyhtiölakia, on se saattanut hallituksen taloudelliseen vastuuseen teostaan. Olisikin mielenkiintoista arvioida mahdollisen tappion suuruus, joka saattaa olla jopa miljoonissa euroissa ja saattaa osakeyhtiön hallitus vastuuseen sekä mahdolliseen korvausvelvollisuuteen asiasta. Mutta valitettavasti, kuten jo aiemmin totesin, niin hallituksen jäsenillä taitaa olla niin vahva asema omistajistossa, että tällainen juridinen ja taloudellinen vastuu taitaa jäädä tämän kirjoituksen asteelle.
Ja jotta asian saisi miellettyä paremmin käytännön tasolle, niin tuolla tarjouksen tuomalla rahalla olisi saanut palkattua esimerkiksi 40 sairaanhoitajaa kymmeneksi vuodeksi Äänekoskelle, eli mistään pienistä summista ei todellakaan ole kysymys.
Mikko Somiska, veronmaksaja, porvari, Suolahti
Onkohan kukaan laskenut sitä että miten kalliiksi veronmaksajille tulee asumistuki järjestelmä.Jos esimerkiksi tässäkin tapauksessa kiinteistömassa myytäisiin yksityiselle ja voi olettaa että vuokrataso nousisi ja vuokralaisille maksettava asumistuki näin ollen myös,ei tietenkään kaikille makseta asumistukea,mutta lie merkittävälle osalle,tämä tuki siirtyisi suoraan grynderin tilille,ei ole halpaa tämäkään veronmaksajille.Asioita voi katsoa monelta kantilta useasti juurikin oman edun kantilta.
Asumistukijärjestelmä nykymuodossaan pitäisi romuttaa, koska juuri kuten sanoitkin, niin niillä saadaan vuokratasoja pidettyä korkeina ja ne menevät suoraan sijoittajien taskuun. Ensin ihmetellään kuinka saataisiin maaseutu pidettyä asuttuna ja sitten maksetaan ihmisille siitä, että he pystyvät asumaan isoissa kaupungeissa. Vuonna 2018 asumistukia maksettiin yli 2.000.000.000 euroa, joka vastaa noin neljää prosenttia Suomen valtion budjetista.
Vuokrasäännöstelyn purku 90 luvun puolivälissä oli suunnaton virhe. Se oli taattua oikeistopolitiikkaa. Nyt siitä sitten maksetaan kalliisti ja on maksettu parikymmentä vuotta. Tilastokeskuksesta voi tarkastaa kuinka vuokrat on kehittyneen 1995 jälkeen.