Vuonna 2017 HS vertaili nuorten syrjäytymistä ja tulos oli, että huonoiten voidaan Äänekoskella.
”Kunnan sijoitus vertailussa perustuu siihen, kuinka paljon kuntiin on kasautunut nuorten syrjäytymisriskiin vaikuttavia tekijöitä. Mukaan on laskettu koulutuksen ulkopuolella olevien, työttömien, depressiolääkkeistä korvausta saaneiden, toimeentulotukea saaneiden ja rikoksista syyllisiksi epäiltyjen nuorten osuus.”
Olisi mielenkiintoista tietää, missä mennään näinä päivinä.
1990- ja 2000-luvulla tehdyt perhepalvelujen leikkaukset heijastuvat näihin päiviin asti. Parannuksia on tapahtunut.
”Kouluterveyskyselyn mukaan äänekoskelaiset nuoret voivat nyt paremmin kuin kaksi vuotta sitten. Oppilaiden oma mielipide on vahvistunut ja yleinen tyytyväisyys koulunkäyntiin on lisääntynyt. Toisaalta oppimisvaikeudet ja työrauhan kehittäminen ovat Äänekoskellakin kehitettäviä asioita.”
”Yleisesti mielialaan ja koulu-uupumukseen liittyvät ongelmat ovat vähentyneet. Nukutaan paremmin ja liikutaan ja harrastetaan enemmän.”
Harrastusmahdollisuuksia on parannettu Äänekoskella. Liikunnan ja kulttuurin saralla on hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta ne eivät saavuta kaikkia nuoria. Totta on, että osa nuorista voi hyvin ja osa huonosti. Ja huonommin voivia meidän pitäisi saavuttaa.
Viime helmikuussa nuorisovaltuusto jätti aloitteen Äänekosken kaupungille, mutta sen käsittely yski pahasti. Juttelin nuorisovaltuuston puheenjohtajan kanssa, joka kertoi, että syyskuussa tuli tieto, että aloite oli kaupunkirakennelautakunnassa kummivaltuutettujen kautta. Nuorisotyöntekijä ilmoitti eilen (8.10.) hänelle, että aloite on menossa opetus- ja kasvatuslautakuntaan. Eli noin 7kk kesti, että saatiin tietoa, missä mennään.
Aloitteessa halutaan katokset ja istumapaikkoja nuorille kaupungissa. Idea olisi se, että rakennettaisiin suojattuja ja mukavia istumapaikkoja, joissa nuoret voisivat kokoontua. Nuorisotalot eivät saavuta kaikkia nuoria.
Olen tehnyt sellaisen havainnon, että useimmiten kylällä hengailevat nuoret ovat alaikäisiä lapsia, 12-15-vuotiaita. 15-vuotias on lapsi ja hänen paikka on koti.
Valitetaan, että nuoret eivät osaa käyttäytyä ja rikkovat paikat. Me päättäjät olemme syyllisiä. Nuorisotalojen lisäksi ei ole ainuttakaan paikkaa, missä nuoret voisivat kokoontua.
Tätä tilannetta pahentaa se, että nuorisopalveluista supistettiin.
Ilidio Flores, Äänekoski
