Kuluvan vuoden korona-aika on opettanut meille kaikille epävarmuudensietokykyä niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Olemme joutuneet menemään mukavuusalueemme ulkopuolelle. Olemme oppineet käyttämään tehokkaasti digitaalisia välineitä Teamsiä, Skypeä, Zoomia kokouksissa, palavereissa ja opiskelussa
Korona on nostanut esiin tärkeitä muutokseen liittyviä asioita, joita ei ole aiemmin osattu huomioida. Meidän onkin syytä pystyä päätöksenteossa varautumaan niin ennakoimattomiin kuin ennakoitavissa oleviin kysymyksiin, joita ovat ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat epidemiat, luonnonmullistukset, kuivat satokaudet, teknologian haavoittuvuudesta johtuvat kriisit sähkön- ja vedenjakelussa, tietoliikenneyhteyksissä jne.
Samalla on paljastunut selkeät kehittämisen tarpeet päätöksenteossa ja myös iso korjausvelka julkisissa kiinteistöissä, kun on jouduttu ratkomaan pandemian esille nostamia tilatarpeita mm kouluissa ja päivähoidossa.
Nyt onkin syytä ottaa pohdintaan, onko viime vuosikymmenen keskittämisideologia oikea? Pitäisikö meidän arvioida uudelleen hajautetumpaa toimintamallia kunnan palvelutuotannossa? Hyödyntää teknologian suomia mahdollisuuksia. Olisiko nyt aika pysähtyä tarkastelemaan asioita uudelleen siten, että kuntalainen ja hänen tarpeensa ovat keskiössä? Pelkkä kustannustehokkuus ei saa olla ainut ohjuri. Inhimillinen puoli ja turvallisuuteen liittyvät asiat on huomioitava aikaisempaa enemmän.
Kunnan talousarviota laadittaessa on perinteisesti leikattu kustannuksia ns. juustohöylällä. Kunnan eri toimialojen keskinäinen keskustelu siitä miten yhdessä pystytään tuottamaan asiat paremmin ja samalla kustannustehokkaammin on puuttunut. Päättäjinä saamme valtuuston iltakoulussa ”kertaähkynä” valtavan määrän lukuja ja tavoitteita. Valtuutetuille ei ole kuitenkaan annettu valmistelussa mahdollisuutta olla osallisena jo varhaisessa vaiheessa talousarvion suunnittelua.
Olisiko nyt aika lähteä tekemään toisin? Pysähtyä miettimään yhdessä prioriteetteja ja sitä miten toisin tekemällä ja asiat organisoimalla saataisiin paremmat palvelut. Kyläyhdistykset, eri järjestöt ja kolmas sektori pitää ottaa mukaan. Luoda uusi kuntalaisia kuunteleva strategia ja uudet luovat palvelut. Aikaansaada aito lähidemokratian vaikuttamismalli Äänekoskelle. Osallistaa kuntalaiset, järjestöt ja kylät pohjatyön tekemiseen.
Kustannusten hillintää voisi tehdä kunnan toimialueiden kesken yhteistyössä enemmän kärkihankkeiden avulla. Ottaa uudenlaiset toimintatavat käyttöön. Hyödyntää kumppanuus ajattelua, digitaalisten palveluiden kehittämistä ja myös hyvää henkilöstöjohtamista kunnassa.
Kuntapäättäjiltä odotetaan tulevaisuudessa laajempaa asiantuntemusta ja perehtyneisyyttä asioihin, kykyä katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja hyväksyä epävarmuus osana kuntapolitiikkaa. Tähän on saatavissa apua myös ulkoapäin. Hyödynnetään Kuntaliiton ja myös Maaseudun Sivistysliiton tarjoamaa tietopohjaa. Ollaan yhdessä edelläkävijöitä. Mietitään paremminkin miten joku juttu voidaan tehdä, eikä käytetä kaikkea energiaa siihen miksi niin ei voida tehdä.
Leila Lindell, kaupunginvaltuuston ja hallituksen jäsen
Nyt on asiaa ja ei Leila niin, että pitäisikö,vaan pitää. Ensimmäisenä esille rakenneyleiskaava ja katsoa sinne koko kunnan kylien nimet. Konginkangaskin on unohtunut kokonaan pois. Karttapohjan mukaan siellä ei ole kuin museo. Rakennekaavan katselu ja tekstit tukevat ajatusta, että valittu tie ei ole ollut oikea ja keskittäminen ei tuo parasta tulosta. Se on mieltä rasittavaa ahtautta monen mielestä. Asutaan väljemmin, jos joku sitä haluaa. Kiitos ajatuksistasi, Leila.