Luin mielenkiinnolla Leila Lindellin mielipidekirjoituksen ”Kasvavat ryhmäkoot vai kasvavat ongelmat”(ÄKS).Kirjoituksessa nostettiin esiin tärkeä huoli,mutta haluan tuoda keskusteluun myös toisen näkökulman. Kirjoituksessa vaaditiin kaupunginhallitusta käyttämään otto-oikeutta ja kumoamaan opetus-ja kasvastuslautakunnan päätöksen koulujen ryhmien koosta. Kirjoituksessa vedotaan lasten hyvinvointiin ja tiedon sivuuttamiseen.
On kuitenkin epärehellistä puhua ryhmien pienemmistä ryhmäko’oista kertomatta niiden hintaa: mekaaninen ryhmäkokokatto johtaa vääjämättä kyläkoulujen alasajoon.
Kallis automaatti ilman lisärahaa, sillä pienet ryhmäkoot eivät synny ilmaiseksi. Opetus -ja kasvatus perustuvat resursseihin. Jos Äänekoskella säädetään tiukka yläraja ryhmäkoolle, luodaan taloudellinen automaatti. Kun luokalle tulee yksi oppilas yli rajan, on palkattava uusi opettaja.Tämä raha ei tule tyhjästä, vaan se otetaan suoraan kyläkouluilta.
Vaatimus pienemmistä ryhmistä yhtenäiskoulussa on käytännössä esitys kyläkoulujen lakkauttamiseksi, jotta eurot saadaan siirrettyä isoihin yhtenäiskouluihin. Hyvinvointi on muutakin kuin numeroita Kirjoituksessa vedottiin kaupungin hyvinvointikertomukseen ja lasten pahoinvointiin. On harhaa luulla, että lääke tähän olisi kyläkoulujen sulkeminen.
Pieni kyläkoulu on itsessään ”pieni ryhmä”,joka tarjoaa lapsille rauhan, tutut aikuiset ja turvallisen yhteisön.Jos nämä lapset siirretään suuriin yksiköihin ja tuntien bussimatkoihin, pahoinvointi ei vähene – se vain muuttaa muotoaan uupumukseksi ja astiylikuormitukseksi.
Arvovalinta elinvoiman puolesta. Lautakunta on tehnyt vastuullisen päätöksen ,jossa on katsottu kokonaisuutta; pedagogiikkaa, taloutta ja koko elinvoimaa. Tiedon sivuuttamisen sijaan lautakunta on nähnyt sen,mitä kirjoittaja ei suostu näkemään: koulutuspolitiikka on arvovalinta, elävien kylien ja keskittämisen välillä.
Meidän on uskallettava sanoa ääneen ,että laadukas opetus toteutuu parhaiten säilyttämällä lähipalvelut. Emme saa ostaa pieniä ryhmiä yhtensiskouluille uhraamalla kyliemme tulevaisuutta ja lasten arjen turvallisuutta. Pienet ryhmäkoot ja kyläkoulujen säilyttäminen ovat molemmat tärkeitä tavoitteita,mutta tässä taloustilanteessa ne sulkevat toisensa pois.
Samaan aikaan tiedämme ,että oppilasluku putoaa muutaman vuoden päästä joka tapauksessa. Väestökehitys hoitaa pienemmät ryhmäkoot luonnostaan, ilman, että meidän tarvitsee romuttaa toimivaa lähikouluverkkoa ja lisätä kuljetuskustannuksia.
Marke Tuominen varavaltuutettu.malt
