Kun on vaikeat ajat pitää olettaa,että käy hyvin (työterveysjohtaja Antti Koivula #kirkonjohtamisfoorum). Mikä on kirkon tehtävä ja tulevaisuus maalistuvassa yhteiskunnassa? Kirkko on monella tavoin kytköksissä suomalaiseen yhteiskuntaan. Juhlapyhät rytmittävät vuoden kulkua. Kirkon toiminnasta säädetään kirkkolaissa,kirkon rahoitus kerätään verotuksen yhteydessä kirkollisverona.
Kuinka aktiivisesti kirkko ottaa kontaktia jäseniinsä? Mihin tahansa kaupalliseen toimijaan verrattuna,ei lainkaan. Mikä rooli kirkolla on yhteiskunnan kriisinkestävyydessä? Kirkolla on tärkeä rooli avun antamisessa ja toivon ylläpitämisessä.
Tulevat luottamushenkilöt ratkaisevat alkaako kirkko vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Monet arvovalinnat konkretisoituvat kun päätetään seurakunnan kirkollisveroprosentista ,talousarviosta ja rakennushankkeista,avustuksista, työntekijävalinnoista, seurakunnan toiminnan panostuksista, tilojen käytöstä.
Lähivuosina rahat eivät tule riittämään kaikkeen. Kun seurakunnan väkimäärä vähenee,verotulot laskevat. Kirkon on tarkasti mietittävä millaiseen toimintaan hupenevat rahat käytetään. Tärkeintä on kuitenkin ,että kirkko on heikompien puolella,siksi diokonia ja auttamistyö pitää olla kirkon ytimessä. Tässä sekasortoisessa ,kaaoksessa olevassa maailmassa jossa seinät kaatuvat päälle diakoniatyön tarpeellisuus tulee korostumaan,sillä yhä useampi tulee putoamaan hyvinvointialueen tukiverkkojen läpi. On arvioitu ,että jopa 70 prosenttia ei selviä sähkölaskuistaan jos se nousee yli 200 euroa.
Tässä tilanteessa Äänekosken seurakunta aikoo vähentää yhden määräaikaisen diokonian viran ja pudottaa kirkollisveroa 1.60 (1.65).
Veronalennus on kirkkohallituksen suositus, jota eivät kaikki seurakunnat kuitenkaan toteuta.
En voi hyväksyä esitystä, puuttua kirkon ydintehtävän vähentämiseen, diakonia on käytännön toimintaa toisten ihmisten auttamiseksi. Kun tiedämme , että olemme menossa yhteiskunnassa kohti entistä vaikeimpia aikoja ja olemme siirtymässä sote-alueseen jolla esitystä perustellaan. Moni ns.”arkikristetty ”on kirkon jäsen juuri sen tekemän auttamistyön vuoksi.
Tiedämme historiasta ,että seurakunta voi elää ja on elänyt monien kiistojen keskellä.
Aikoinaan käytiin keskustelua eronneiden vihkimisestä ja kansankirkon tuhoutumisesta. ”Tämän pienen kysymyksen yhteydessä ratkaistaan kansankirkon kohtalo ”sanoi piispa myöhemmin arkkipiispa Erkki Kaila kirkolliskokouksessa vuonna 1928. Kaila puhui pappien velvollisuudesta vihkiä eronneita.
1970-80 luvulla kuuma kysymys oli papin viran avaamisesta naisille (1987). Tänä päivänä kirkko ja seurakunnat elävät edelleen kiistojen kohteena. Nyt sateenkaariperheet ja samaa sukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon on noussut seurakuntavaalien avain kysymykseksi.
Mielestäni sitä ei siitä pitäisi tehdä.
Siihen riittää piispojen ohjeistus ja pappien vapaus vihkiä tai olla vihkimättä. Kaikki parit saavat nykyisin yhteiskunnan taholta avioparin oikeudet jos vihkimisen juridinen puoli toimitetaan sivilivihkimisenä ja solmittu avioliitto halutaan siunata kirkossa,on se mahdollista.
Tämähän on usein tapana kansainvälisissä avioliitoissa. Tuntuu jotenkin kovin kummalliselta vaatia papeilta vihkimistä, mutta heille ei suoda oikeutta olla vihkimättä.
En halua missään nimessä ihmisenä olla arvostelemassa, arvottamassa toisten ihmisten rakkautta, sen kohdetta ja arvoa Jumalan edessä.
Ja näin kenties sulkemassa toisilta ihmisiltä kirkkoa. Kaikki me olemme tasa-arvoisia ja syntisiä riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta.
Tiedän ,että osa ihmistä ajattelee yhä päinvastoin ja kunnioitan heidänkin mielipiteitään. Kirkko saa valtiolta tukea, joten kirkon tietynlainen sidos/yhtymä lakiin on olemassa. Laki hyväksyy, mutta kirkon oppi on eri mieltä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä.
Toivon äänestäjien olevan hereillä, käyttävän arvokasta ääntään ja määrittää kirkon arvot äänestämällä. Ehdokkaista kyllä löytyy jokaiselle omien arvojensa mukainen ehdokas.
Marke Tuominen
seurakuntavaaliehdokas
