Nämä olivat sanat, joita isäni toisti äidilleni usein kirkkaana hetkinä. Äitini oli isäni omaishoitajana kahden viimeisen elinvuoden ajan. Isäni sairasti oikeastaan viisi vuotta, jolloin äidin piti tavallaan salata sairautta, isäni vaatimuksesta. Nämä suomalaiset sissit, jotka ovat omillaan tottuneet tulemaan toimeen eikä apua pyydetä. Uskotaan auktoriteetteihin eikä kysellä turhia. Lääkärin vastaanotolla skarpataan ja sanotaan, että kyllä pärjätään hyvin. Omaisille suututaan, jos esittävät muutoksia. Siinä ovat omaiset ja ystävät kahden tulen välissä.
lsäni kohdalla sairaalareissu käynnisti prosessin, sain ajan lääkärille, joka arvio kunnon, kävin Kelalla selvittämässä, mitä apuja sieltä saa ja kaupungille äidin omaishoitajan hakemus. Äidistä tuli omaishoitaja. Ympärivuorokautista hoitoa reilulla kympillä päivä, vaivaa on monenlaista, kun kotona sydänvikainen pyörätuolipotilas. Mutta se rakkaus, joka oli alkanut 59 vuotta sitten, kantoi. Äitini ei uskaltanut pitää omaishoitajien vapaapäiviä, jotka kunta olisi tarjonnut, koska ei halunnut ottaa riskiä, että isä kuolee hoitopaikassa eikä kotona. Isä sai olla kotona.
Omaishoito on yleisesti hyväksytty tapa järjestää vanhusten ja muiden hoitoa tarvitsevien kotona tapahtuva hoito. Omaishoitoa pidetään inhimillisempänä kuin laitoshoitoa, joka on yhteiskunnalle kalliimpi vaihtoehto. Silti valtaosa omaishoitajista on yhteiskunnan ulkopuolella. Historian painolasti tuntuu edelleen. Moni katsoo, että avioliiton tai perhesuhteiden velvoittavan omaishoitoon. Avun pyytäminen voi tuntua nöyryyttävältä, vaikka vaivaishoidosta on jo siirrytty hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa avun pyytäminen yhteiskunnalta on lakiin kirjattu oikeus. Suomessa on noin 350 000 pääaasiallisia omaishoitajia ja työssäkäyviä 500 000–70 000. Omaishoidon tuki ei kuitenkaan ole subjektiivinen oikeus, niin sanottu ehdoton oikeus. Tuen myöntämisperusteet ja hoitopalkkioiden suuruus vaihtelevat kunnasta toiseen. Kaikilla omaishoitajilla tuen saannin ehdot eivät täyty, tai kunnilla ei ole riittävästi määrärahoja tai omaishoidon tukea ei osaa tai halua hakea. Työelämän yhteen sovittaminen omaishoidon kanssa johtaa usein törmäyskurssille työnantajan kanssa. Perhevapaita tulisi kehittää myös omaishoitoperheille ja vuorotteluvapaan käyttöä omaishoitotilanteisiin.
Vuoden 2019 alussa omaishoidon tuen järjestäminen siirtyy kunnilta maakuntien vastuulle. Päätöksentekijöiden olisi hyvä havahtua ajoissa tunnustamaan omaishoidon tärkeys ja varaamaan omaishoitajien tueksi riittäviä resursseja. Vuonna 2016 lisättiin kunnan velvollisuuksiin järjestää omaishoitajille tarvittaessa valmennusta ja koulutusta omaishoitajan tehtäviin 1. tammikuuta 2018 alkaen. Kunnat saavat aloittaa aikaisemmin järjestämään, minkä varmaan tekevätkin, onhan se meidän yhteinen etu. Annetaan tukea ja keinoja omaishoitajille, jotta inhimillinen elämä toteutuu myös hoidettavan ja hoitajan kohdalla.
Sinikka Rautiainen, kunnanvaltuutettu, Äänekosken Omaishoitajat ry hallituksen jäsen, kunnallisvaaliehdokas, Vasemmistoliitto
