Näissä eduskuntavaaleissa meitä suomalaisia houkutellaan äänestämään puoluetta, joka on mitä ilmeisimmin pääministeri Sipilän ja hänen taustajoukkojensa alulle panema. Miten tällaiseen demokratiaa halventavaan tilanteeseen onkaan ajauduttu, siittä hieman kertausta ja ajatuksia ohessa.
Puolueet ja niiden taustalla olevat kansanliikkeet syntyvät yleensä siten, että suuri joukko kansalaisia yhdistää voimansa yhteisten tavoitteiden ajamiseksi, tässä Sininen tulevaisuus poikkeaa täysin muista. Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä, että siniset on pikemminkin ollut patenttiratkaisu kahden, tyystin toisen puolueen tavoitteiden turvaamiseksi.
Puolueet eivät yleensä pyri salaamaan omaa historiaansa vaan ovat päinvastoin ylpeitä omista juuristaan. Jostain syystä sinisiltä on vaikeaa saada tietoja tapahtuneesta. Esimerkiksi kysyttäessä sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Simon Elolta keneltä hän kuuli ideasta perustaa siniset (siinä vaiheessa ”Uusi vaihtoehto”-ryhmä), hän ei suostunut nimeämään kertojaa. Hän sanoi, ettei ollut kuullut ajatuksesta yhdeltäkään sinisten kansanedustajalta. Elon mukaan viesti tuli ”sinisten viiteryhmästä”. Hän sanoi kuulleensa idean perussuomalaisten puoluekokousiltana, sunnuntaina 11. kesäkuuta 2017.
Talvella 2017 Keskustan ja Kokoomuksen sote-lehmänkauppa oli ajautunut yhä syvempiin vaikeuksiin. Pahimpana kantona kaskessa oli maakuntasotea henkeen ja vereen vastustanut Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kapinakaupunkeineen. Jan Vapaavuoren lausunnot saivat yleensä Sipilän ja Orpon varpailleen.
Maaliskuussa 2017 Perussuomalaisten valmistautuessa valitsemaan puheenjohtajaansa, Jan Vapaavuori paineisti hallituksen twiittaamalla: ”Minusta on selvää, ettei Kokoomus voi olla hallituksessa Halla-ahon PS:n kanssa …Kyse on arvomaailmasta – maan hallituksen arvomaailmasta”. (Sanaa ”arvot” toisteltiin myöhemmin Orpon ja Sipilän toimesta, kun uutta hallituskoalitiota perusteltiin suomalaisille ja ”vapaavuorelaisille”).
Vapaavuori tiesi kokeneena poliitikkona, miten perussuomalaisissa suhtaudutaan ulkopuolelta tulevaan ohjailuun – moinen tietenkin ”satoi Halla-Ahon laariin”. Halla-Aho puolestaan kertoi kampanjassaan, että mikäli hänet valitaan, hän tulee vaatimaan, että myös perussuomalaisille tärkeitä hallitusohjelman kirjauksia tulee noudattaa. Hän kertoi aikovansa vaatia tiukennuksia hallituksen maahanmuutto-/pakolaispolitiikkaan. Politiikan kehäketuille oli selvää mihin moinen johtaisi – soten eteenpäin vieminen olisi näyttänyt kaupankäynniltä ihmisoikeuksilla. Se olisi ollut viimeinen naula jo muutenkin rumalta kaupankäynniltä näyttävän soten arkkuun. Suomalainen media olisi nostanut asiasta hirvittävän haloon, jolloin paine hallitusta kohtaan olisi kasvanut niin kovaksi, että Kokoomuksen ja Keskustan rivit olisivat hajonneet.
Sekä Kokoomuksella että Keskustalla oli pelissä tunnetusti korkeat panokset. Tarvittiin siis suunnitelma sen varalle, että Halla-Aho valittaisi perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Sinisten puolelta on vakuuteltu, ettei heillä ollut mitään etukäteissuunnitelmaa Halla-Ahon valinnan toteutumiselle. Siinä he todennäköisesti puhuvat totta. Perussuomalaisista irronneella ryhmällä ei varmaankaan ollut moiseen tarvittavaa valtiosääntöosaamista. Suunnitelma todennäköisesti toimitettiin heille sunnuntaina 11. kesäkuuta perussuomalaisten puoluekokouspäivänä Kesärannasta virka-auton takakontissa salakuljetetun valtiosihteerin välityksellä. Suunnitelman hyväksymistä vauhditettiin kuuluisalla lentokone-episodilla, jolla eronneiden ryhmä painostettiin tekemään päätös nopeasti, ilman harkinta-aikaa. Näin toimien siniset eivät ehtineet käyttää tilannetta enempää hyväkseen, eikä uusia hallitusneuvotteluja tarvinnut heidän kanssaan käydä.
Näissä vaaleissa Sinisten vaaliteemat tuntuvat päälle liimatuilta. Hoetaan turvallisuutta ja perhettä. Ikään kuin puolueella ei olisi mitään sen kummempaa tavoitetta tai tarkoitusta. Edes kunnollista vaaliohjelmaa ei ole vaivauduttu laatimaan – ohjelma mahtuu yhdelle A4-arkille.
Siniset on marginaalinen puolue, eikä heillä liene juuri merkitystä näissä vaaleissa. Kirjoitukseni tarkoituksena oli pikemminkin valottaa päähallituspuolueiden toimintatapaa ja suhtautumista meihin äänestäjiin.
Jukka Salminen
