Keski-Suomen hyvinvointialue on saanut valmiiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden monikanavaisen palveluverkkoselvityksen, mikä on nyt lausuntokierroksella. Asia on tärkeä ja saanut ansaitusti laajaa huomiota.
Uudistuksen vahva tavoite oli luoda tasa-arvoisempi palveluiden saatavuus ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja, mm. nopeuttamalla hoitoonpääsyä, vahvistamalla peruspalveluja ja panostamalla ennaltaehkäisevään toimintaan.
On selvää, että näin suuren uudistuksen jälkeen hyvinvointialueilla menee aikaa, ennen kuin toiminnot ovat siinä asennossa, että niiden järkevä kehittäminen olisi mahdollista. Tutkimusten mukaan lomautuksiin ja irtisanomisiin päätyneissä yrityksissä kuluu keskimäärin kaksi vuotta, ennen kuin ne jälleen kykenevät aidosti kehittää toimintaansa. Hyvinvointialueet ovat organisaatioina uusia. Pitäisi olla päivänselvää, että palvelujen kehittämiselle on annettava enemmän aikaa.
Nykyinen hallitus kertoo haluavansa antaa hyvinvointialueille työrauhan. Se toimii kuitenkin päinvastaisella tavalla. Pitäessään sitkeästi kiinni alijäämän kattamisvelvoitteesta nykyisessä aikataulussa, se pakottaa samalla alueet karsimaan palveluverkkoa kestämättömällä tavalla. Vaikuttaakin siltä, että Keski-Suomessakin ollaan tämän tilanteen pakottamana tekemässä kaikkea muuta kuin tavoitteiden mukaisia toimia. Osa niistä ovat harkitsemattomia – suoraan sanottuna järjettömiä.
Oleellista on, että korvaavia toimintatapoja on oltava myös todellisesti käytössä ennen kuin nykyisiä palveluja ajetaan alas. Ei toisinpäin. Selvityksessä tavoite on, että jokainen keskisuomalainen pääsee terveydenhuollon piiriin omalla autolla puolessa tunnissa, puolessatoista tunnissa julkista liikennettä käyttäen. On kuvaavaa, että selvityksessä on käytetty laskennallisia aikatavoitteita linja-autovuoroilla, joita ei tosiasiallisesti ole edes olemassa.
Samalla on todettava, että kun taksiliikenteen ongelmat jatkuvat edelleen Bernerin uudistuksen jäljiltä, on selvää, ettei tavoite ajallisesta saavutettavuudesta toteudu. Etenkin pohjoisessa Keski-Suomessa tämä on ongelma akuutti jo nykyisillä välimatkoilla. Osaoptimointiin ajaudutaan sen vuoksi, että valtio maksaa edelleen Kela-kyydeistä aiheutuvat kustannukset ja mahdollisista tyhjilleen jäävistä tiloista laskun maksaa jo valmiiksi vaikeuksissa olevat kunnat.
Hyvinvointialueen pakkosäästöissä on kyse tavallisten ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen alasajosta, mutta myös sisäisestä turvallisuudesta ja yleisestä luottamuksesta järjestelmään. Aidosti vakava riski on se, että hyvät toimintatavat häviävät, ammattitaitoisia ihmisiä luisuu pois hyvinvointialueiden palveluksesta (todennäköisesti yksityiselle), vanhustenhuollon tila heikkenee entisestään, erikoissairaanhoidon tarve kasvaa ja kokonaisuutena ihmisten palvelut heikkenevät, kun korvaavia palveluja ei ole pikaisesti otettavissa käyttöön.
Sote-uudistuksen tavoitteena ei ollut julkisen terveydenhuollon romuttaminen vaan palveluiden kehittäminen tasapuolisesti. Vaikka selvitys pitää myös näitä elementtejä sisällään, painopiste on paniikinomaisesti säästöjen hakemisessa palveluleikkausten muodossa.
Riitta Mäkinen ja Piritta Rantanen, kansanedustajat SDP
