Äänekosken Lossin rannalla on pitkä historiallinen menneisyys joka alkaa viime vuosisadan alkupuolelta jolloin Äänekosken kautta kulki tie pohjoiseen, pullonkaulana vesistöt. Kapulalossina matkalaisia kuljetettiin kolmekymmen luvulle, jolloin saatiin ensimmäinen moottori lossi. (talvella jäätie)
Olympiavuonna 1952 vilkasta liikennettä helpottamaan saatiin toinen lossi, rantaa levennettiin Mämmen suuntaan.
Uusi Nelostie linjattiin kulkemaan Mämmen kautta mihin rakennettiin silta.
Se otettiin käyttöön 1957 jolloin lossin toiminta lopetettiin.
Lossit kuuluivat tiepiirin allaisuuteen ja toimintaa pyöritti kaksi itsenäistä yrittäjää joilla oli myös apureita. Viimeistä matkaa teki työkseen myös yhä elossa oleva terävämuistinen mies, jolta olen onnekseni kuullut paljon Mämmen ja lossin historiaa.
Ainut hyppytornilla varustettu nuorison suosima uimapaikka on siirtynyt EU rannaksi, sen hoitovastuu on Kaupunkirakennepalvelulla päättävänä henkilönä ja toimeenpanijan puutarhuri Tiina Nejlik.
Vuosien varrella entisestään kaventuneelta niemekkeeltä on kaadettu toistakymmentä tervettä puuta, muun muassa rauhoitettuja haapoja kahdeksan kappaletta, kaiken kaikkiaan toistakymmentä. Puiden juuristo on koossa pitänyt pengertä. Jo tänä keväänä oikeanpuoleisen, varsinaisen hiekkarannan puolelta, rantapenkkaa eroosio on kuluttanut huolestuttavan paljon.
Yleinen hyväksi havaittu käytäntö eroosion estämiseksi on istuttaa puita tai muuta sitovaa kasvillisuutta alueille, jossa eroosion uhka on ilmeinen Äänekoskella käytäntö on vailla parempaa tietoa ja taitoa, päinvastainen.
Tänä keväänä yhtään pikkulintua ei ole näkynyt, ennen niin vilkkaalla ja ääni kylläisellä rannalla
Haluan tietää millainen EU direktiivin mukainen lainsäädäntö ja ohjeistus on, koskien Kulttuurihistorialtaan arvokasta Lossin rantaa!
Kiireellistä Lossirannan pelastusurakointia pyytäen, ei ainoastaan toivoen
Anja Tanskanen
Kiitos Anja Tanskanen kirjoituksesta.Kaikkein typerin teko oli niiden tervaleppien ym. lehtipuiden kaataminen.Se ranta ei ole entisensä,eikä sitä saada elvytettyä. Mutta Äänekoskella ei arvosteta istutuksia ja niiden hoitamista.
Eroosio kuluttaa myös puiden juuriston maa-aineksesta ja sitä myöten on suuri riski puiden kaatumiseen ranta-alueella. Lossilla vieläpä kova tuuli lisää puiden kaatumisvaaraa.
Kova innostus puiden kaatamiseen näkyy muuallakin Äänekosken keskustan alueella. Sen innostuksen voisi suunnata johonkin talousmetsään, jos ei pysty itseään hillitsemään.