Sirpa Martins kertoo erään lomautetun ”palvelutarinan”.
”Olen tehnyt ikäni töitä, pojasta asti. Välillä työtä on ollut ympäri vuorokauden välillä vähän vähemmän. Aina en ole työstä saanut palkkaa. Joskus ennen vanhaan Suomessa tehtiin myös oikeita talkootöitä. Erityisesti viime vuosikymmenet suhdannevaihteluiltaan herkällä rakennus- ja maanrakennusalalla töitä on välillä piisannut enemmän kuin ehtii tekemään. Mutta nyt poikkeukselliseen korona-aikaan ja pohjolan pitkän talven aikana olen ollut joitakin viikkoja lomautettuna.
Lomautukseni aikana olen saanut TE-toimiston työvoimapoliittisen lausunnon perusteella ammattiliitostani päivärahaa elämiseen ja laskujen maksamiseen, siihen saakka, kunnes työt taas alkavat.
TE-hallinnon verkkopalveluissa olin epähuomiossani merkannut rastin johonkin työnhakuvalmennusruutuun, joka oli määrä olla tehtynä lauantaihin 13.3. mennessä. Huomasin heti seuraavana maanantaina unohtaneeni asian ja aloin tavoitella työvoimaneuvojaani tavoitteenani saada neuvoa, että miten tässä nyt tulisi toimia ja miten asia olisi parasta hoitaa. En tavoittanut neuvojaa. Vasta viikon päästä hän vastasi soittopyyntöihini.
Minkäänlaisia neuvoja tilanteeseeni en häneltä kuitenkaan saanut, vain tokaisun; – että katsotaan nyt mitä tästä seuraa? Ja katkaisi päivärahani siitä päivästä alkaen siihen saakka, kunnes asiani käsitellään.
Kuka prkl se tuommoisia neuvoja kaipaa?! Että pitikin mennä kyselemään! Selvitin sitten itse, että tuon työnhakuvalmennuksen verkkotapahtuman olisi voinut hoitaa alta pois vaikka missä yhteydessä, vaikka minkälaisessa aikataulussa. Tuo onneton näppäilyvirhe kummalisine valmennuksineen ei ole itselleni edes millään tavalla ajankohtainen te-palvelu, koska lomautus päättyy pian ja työt alkavat taas. Työvoimaneuvojanikin tietää tämän kyllä. Neuvojen sijaan odotan nyt siis asiani käsittelyä vailla päivärahoja.
TE-palvelujen verkkopalveluhelvetissä jokainen näppäilyvirhe on kohtalokas. Kysymyksiin et saa neuvojilta neuvoja, vaan sinulta viedään tuhkatkin pesästä. Ja nythän ei saa edes minkäänlaista epäpalveluakaan ilman toimivia tietoliikenneyhteyksiä, eikä puhelimeen vastata kuin joskus.”
Ei tämän näin pidä mennä. Maan hallitus on tehnyt mielestäni oikeansuuntaisia, tosin riittämättömiä ratkaisuja työttömien ja lomautettujen ihmisten arkeen. Karenssiaikoja lyhennettiin, palvelua halutaan lisätä. Erityisesti korona-ajan toimet ja ratkaisut antavat varmasti lohtua monille elämänsä kanssa kituuttaville. Nyt kuitenkin pahoin pelkään, että erilaiset jatkuvat ihmiskokeet lisäävät palvelujen parantamisen sijaan vain byrokratiaa. Ihmiset eivät saa asianmukaista, ajankohtaista ja ammattitaitoista palvelua. Viidakko TE-palveluissa on jo muutenkin niin sankka, ettei siinä ole vuosiin ollut järjen häivää.
Älä neuvo neuvottua, neuvotun pistää vihaksi.
Sirpa Martins
Sinänsä hyvä kannanotto asioiden nykytilasta. Näyttää kuitenkin siltä, että lomautetullakin saattaa olla hitusen omaa vikaa asianlaidassa. Kirjoituksen viimeinen lause, joka alkaa ”Viidakko TE-palveluissa jne. on tämän päivän totuus, mihin pitää saada pikinmiten muutos !
Mitä nyt uudistus merkitsee?
Olen seurannut tätä monen asian mielenkiinnosta. Miten tämä onnistuu muuttamaan työvoiman ohjausta uudelleen ja uuteen työtehtävään ja vielä motivoimaan siinä uudessa kokeilussa, jota tämäkin tuo.
Tästä ei saisi tulla sellainen ajatus, että kunnat seuloo tässä itselleen vaan työvoimaa, mikä sekin on tärkeä. Kaikkia eivät kunnat osaa sijoittaa ja on tarpeen jakaa oikeudenmukaisesti noita resurssia kolmannen sektorin kanssa.
Tämä ei ole pieni tehtävä ja siksi se organisaatio, mikä tässä on ohjaustehtävissä pitää olla erittäin ammattitaitoinen ei vai nimettynä, vaan tehtävänsä ymmärtäneensä. Kuka tietää, keitä tässä ryhmässä toimii?