Ensimmäiset uudistuneet Mikkopäivät ovat takana.
Nelipäiväinen elokuvafestivaali oli kunnianosoitus Äänekosken omalle elokuvataiteen nerolle, Mikko Niskaselle. Yleisö löysi festivaalin ja pääsi nauttimaan Mikko-näyttelystä, Kaj Chydeniuksen musiikista, elokuvapaneelista ja Niskasen ohjaamista elokuvista:Käpy selän alla, Pojat, Kahdeksen surmanluotia ja Syksyllä kaikki on toisin. Positiivista palautetta sateli ja festivaalin järjestänyt Äänekosken elokuvakerho Club 35mm oli kokonaisuuteen tyytyväinen.
– Jäi erittäin hyvä mieli. Kaikki oli tehty sydämestä ja intohimosta elokuvaa kohtaan ja sen aisti, Jaana Tani sanoo.
Chydeniuksen konsertti toi KinomMikkoon henkäyksen Mikon elokuvia musiikin muodossa. Chydenius lähestyi elokuvakerhoa jälkeenpäin jopa kiitoskirjeellä. Perjantai-iltana Mikko-fanit pääsivät kokemaan jotain ainutlaatuista, kun Niskasen ehkä merkittävin elokuva Kahdeksan surmanluotia esitettiin kokonaisuudessaan.
– Ihmiset istuivat viisi tuntia aivan hiirenhiljaa ja tunnelma oli käsinkosketeltavaa, Tani sanoo.
Mikkopäivät huipentui elokuvakeskusteluun, jossa kuultiin keskustelua valaisija Jani Lehtiseltä, ohjaaja Jari Kokolta, Juha Niskaselta, Jorma Niskaselta, Keski-Suomen elokuvakeskuksen toiminnanjohtajalta Kaisu Tapaniselta sekä ÄKSän Marjo Steffanssonilta. Paneeli keskusteli muun muassa siitä, kuinka Niskanen oli työhönsä uppoutunut taiteilija ja ihmisyyden tulkki.
–Mikon töissä huokuu analyysi ihmisestä. Häntä kiinnosti, miksi ihminen toimii tietyllä tavalla, Tani sanoo.
–On harvinaista, että ohjaaja on niin syvällä työssään. Olihan Niskasen töissä hutejaki ja vähemmän merkityksellisiä töitä, mutta hänellä säilyi loppuun asti se vimma elokuvan ytimen löytämiseen. Näin merkityksellinen liikkuva kuva on nykyään harvassa, Lehtinen sanoo.
Puhetta oli myös paljon keskisuomalaisesta sielunmaisemasta, jota Niskanen toi esiin elokuvissaan.
– Mikko oli henkeen ja vereen kotiseutumies. Lehtiaastatteluissa ja hänestä kirjoitetuissa kirjoissa käy ilmi, ettei hän koskaan unohtanut näitä maisemia. Kotiseuturakkaus oli mukana aallonharjalla, mutta korostui ehkä eniten siellä aallonpohjissa, Steffansson sanoo.
Lauantaina luovutettiin ensimmäistä kertaa Mikko-patsas. Kunnia meni Mikko Niskasen pojalle Jorma Niskaselle.
– Oli ilo luovuttaa ensimmäinen Mikko-patsas Jormalle. Hän on varsinainen kävelevä ja puhuva arkisto. Hänellä on kaikki ne aarteet tallessa ja ne pitäisi saada talteen, Tani sanoo.
– Olen saanut tehdä Mikon matkassa-juttusarjaa Jorman kanssa. Parempaa tulkkia ei tälle nostalgiamatkalle olisi voinut saada, ÄKSän päätoimittaja Steffansson sanoo.
Paneelin jälkeen näytettiin elokuva Syksyllä kaikki on toisin, josta festivaali sai myös virallisen nimensä Syksyllä kaikki on toisin – suomalaista sielunmaisemaa Mikko Niskasen elokuvissa. Yleisössä oli myös elokuvassa esiintyvä Juha Niskanen, joka aikanaan myös palkittiin roolistaan.
– Oli upeaa, että saatii Juha katsomaan elokuvaa. Juha on hiljainen tyyppi, mutta tekee aivan huikean roolityön elokuvassa. Siitä nähtiin, kuinka Mikko Niskanen oli omiaan nimenomaan henkilöohjaajana. Pojat elokuvassakin ne nuoret pojat kantaa koko elokuvan, ja se vaatii erinomaista ohjaajaa, Tani sanoo.
Mikkopäivät, ÄKSÄn Mikon matkassa-juttusarja ja miehen mukaan nimetty elokuvateatteri, puisto ja päiväkoti ovat hyvä alku, mutta Mikko Niskanen voisi olla kaupungissa esillä enemmänkin.
– Mielestäni me ei osata arvostaa Niskasta tarpeeksi. Maailmalla Niskasta pidetään ikonina, mutta täällä emme osaa nostaa häntä tarpeeksi esille. Hän oli suunnattoman hyvä ohjaaja, mutta on myös muistettava, että hän on osa tätä paikkakuntaa. Meidän kaikkien tehtävä on vaalia tätä kulttuuriperintöä. Jos sitä ei vaali, se unohtuu, Tani toteaa.
Paneelin lopuksi Tani kysyi Tapaniselta elokuvakeskuksen kiinnostusta tukea Mikkopäiviä tulevaisuudessa.
– Luulin, ettet koskaan kysyisi! Me ollaan todella mielellään mukana tekemisessä, Tapaninen sanoo.
Ensi vuonna Mikkopäivät omistautuu käsikirjoittamiselle, Mikko Niskasta kuitenkaan unohtamatta. Millä mielin Mikkopäiviä lähdetään viemään eteenpäin?
– Nyt meillä on valmis sapluuna, jonka kautta voidaan ajatella aikatauluja ja ajoitusta. Päiviäkin voisi hyödyntää tuomalla paikalle kouluja ja päiväkoteja, että voisimme keskittyä enemmän elokuvakoulutukseen, Tani sanoo.
– Mikko ei antanut ikinä periksi, eikä anneta mekään, Jorma Niskanen sanoi.