Äänekosken Teatterin alla toimivan aikuisten teatterikerhon toinen hedelmä, Saunailta, on nykyaikainen ja viiltävä ensemble-komedia ajasta, jossa kaikki puhuvat hyvinvoinnista – mutta harva pysähtyy kuuntelemaan.
Reipas vuosi sitten Mikkosaliin tuotu näytelmä Iso tyttö hitsasi aikuisten teatterikerhossa syntyneen työryhmän yhteen, ystävyyksiin saakka. Yhdessä tekemisen meininki, suoranainen himo oli niin kyltymätön, että uusi näytelmä alkoi kuplia.
– Yhdessä saunaillassa syntyi ajatus Saunaillasta. Puhutaan hyvinvoinnista ja sitä tavoitellaan, mutta tuntuu, ettei voida hyvin, vaikka asutaan hyvinvointialueella. Me on lähdetty tutkimaan, mitkä olisi toimia, joiden myötä oikeasti voidaan hyvin. Täällä huomaa, että avaimet hyvinvointiin löytyy läsnäolosta yhteydestä ja yhteisöllisyydestä, ohjaaja Pilvi Honka sanoo.
Sauna kun meille suomalaisille paikka jossa puhdistutaan ja puhutaan asiat puhtaiksi.
Lauteet on paikka, jossa luovutaan ei vain vaatteista vaan myös luoduista rooleista tai ansaituista titteleistä. Jostain kumman syystä on löylyissä helppo ryhtyä puhumaan ventovieraan kanssa – ihan mistä vaan! Sauna on paikka jossa voi käydä läpi suomalaista sielunelämää, jossa usein sattuu ja tapahtuu.
Kaikkien aikojen kolmannessa teatterikerhossa tapahtui kummia, kun paikalle saapui kokonainen joukko miehiä. Näyttää siltä, ettei harrastajateatteri Äänekoskella ole vain naisten laji.
– Sieltä mukaan kaapattiin Lauri ja Janne sekä Eda Varjolapsista. Porukka täyttyi kuin itsestään, Honka sanoo.
Kuten Iso tyttö, niin myös Saunailta on syntynyt työryhmän käsissä.
– Jokainen on tuonut omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan mukaan. Kun Iso tyttö saatiin päätökseen oli meillä jo liuta aiheita, joita voisi tehdä näytelmäksi asti. Kokosin aiheista muistion ja lähetin Pilville ja siitä se lähti, Susanna Koukkunen kertoo.
Tiia Turunen muistelee henkilöhahmojen syntyvaiheita.
– Jokainen meistä on kirjoittanut jotakin ja harjoituksissa tehtyjen, osittain raakojenkin sketsien myötä ovat hahmot alkaneet elämään, Turunen sanoo.
Saunaillan julisteeseen on kirjoitettu: komedia joka jättää jäljen.
– Kun meitä katsoo ja pohjavireeseemme peilaa, niin eihän se muuta voi olla kuin komediaa. Se on se tekemisen syke, ja tällä kertaa ollaan ylälauteilla ja otetaan kunnon löylyt. Voin luvata, että tuntuu muuallakin kuin nauruhermossa, Honka sanoo.
Näyttämöllä nähdään myös ensikertalaisia.
– Nyt on vielä luottavainen olo, mutta pikkuhiljaa jännitys kasvaa. Olin miettinyt pitkään uutta, erilaista harrastusta, ja kun huomasin, että teatterikerho alkaa, ajattelin, että kokeilen onko siellä kivaa. Ja niin kuin yleensä, homma lähtee helposti lapasesta. Hienosti on otettu vastaan, eikä ole ollut hetkeäkään ulkopuolinen olo, Janne Niskanen sanoo.
Eda Piilonen tuttu Varjolapsien riveistä.
– Halusin jatkaa harrastusta, ja tulin tänne ja kivaa on ollut.
Lauri Bergman myöntää, että suvusta ja tuttavapiiristä löytyy teatteriharrastajia.
– Kun kerroin tyttärelle, että harkitsen lähtemistä teatterikerhoon, hän innosti ja yllytti lisää. On ollut todella hauska ja opettavainen kokemus. Asia ei jää siihen, mitä täällä tehdään, sillä huomaa kotona palaavansa aiheeseen. Tämä on hyvä ja kokonaisvaltainen harrastus. Tämä on terveellinen harrastus, joka ei jää tähän, Bergman vakuuttaa.
Tiia Turunen iloitsee, että on saanut ystäviä tästä teatteriseurueesta.
– Nähdään harjoitusten ulkopuolellakin, käydään kahvilla ja vietetään iltoja yhdessä ja autellaan toisiamme.
Sonja Miekkavaara kertoo, että kun teatterikärpänen puraisi, kutinaa ei saa pois.
– Oli pakko päästä tekemään uudestaan, uutta juttua. Saunaillassa kuuluu Ison tytön henki, joka liittyy vahvasti tähän porukkaan. Tää on ihan meidän näköinen tuotos.
Jimi Sohlman on ollut mukana Varjolapsissa ja teatterin tekniikassa.
– Tekniikkahomma oli ihan kivaa, mutta hieman yksinäistä. Tykkään olla näytillä, Sohlman naurahtaa.
Ritva Lehtonen kertoo nuortuvansa harjoitusten edetessä kohti ensi-iltaa.
– On sellainen olo, että auto kulkee ilmassa, kun ajan kotiin harjoituksista. Mä siis leijun, tämä on niin mahtavaa.
Kun Terhi kutsuu viisi tuttua saarelleen testaamaan uutta Saunaflow-retriittiään, niin heti alkajaisiksi tulee ukkosmyrsky, joka sotkee suunnitelmat ja samalla vene, jossa ovat viikonlopun paheet ja mukavuudet, katoaa aaltoihin. Kun pakokeinot viedään, jää jäljelle vain ihmiset: kiusalliset hiljaisuudet, yllättävän rehelliset kohtaamiset saunan lauteilla ja hetket, joissa on pakko kohdata itsensä – ilman filttereitä.
– Ollaanko me alasti, se pitää tulla katsomaan ihan itse, mutta pettyä ei saa. Pilvi Honka nauraa ja jatkaa:
– Tämä ei ole meille tekijöille vain näytelmä, vaan syvempi prosessi. Me on käsitelty vakavia aiheita ja sitä että saa olla elossa – ja että haluaa olla elossa ja tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Jos me oltaisi lähdetty etsimään hyvinvoinnista kertovaa valmista juttua, emme olisi löytäneet mitään tämän hajuista juttua. Kun jengi pistää itsensä ja elämänkokemuksensa peliin, on se hehkuttamisen paikka.
Saunailta ensi-ilta la 21.2. Painotalon Mikkosalissa
