Mikko Niskasen poika Jorma ja ÄKSän päätoimittaja Marjo Steffansson ovat kulkeneet pitkän yhteisen tien Mikon matkassa.
Idea Mikko Niskaseen paneutuvasta juttusarjasta alkoi kyteä Marjo Steffanssonin päässä noin kolme vuotta sitten.
– Heiteltiin ideoita toimituksen väen, Timo Enäkosken, Reijo Honkosen ja Timo Harakan kanssa. Kirjoitin pitkän listan aiheista, joita sarjassa voisi käydä läpi. Lopulta otin yhteyttä Timo Niskaseen, joka puolestaan otti yhteyttä Jormaan.
– Minä lähdin ilman muuta mukaan, Jorma Niskanen sanoo.
Elettiin kevättä 2016. Mikon veli Sakari oli tuolloin vielä elossa ja oli tarkoitus, että Sakari olisi mukana juttujen luomisessa. Sakari menehtyi kuitenkin ennen kuin yhtäkään juttua saatiin aikaan.
– Harmittaa vieläkin, että jäin panttamaan asiaa liian pitkään, En ennättänyt haastatella Sakaria, Steffansson sanoo.
– Sake vei niin monia tarinoita mukanaan, Niskanen lisää.
Steffansson ja Niskanen aloittivat suuren projektin vierailemalla Laitalassa, Mikon kotimökissä. Samalla kertaa kierreltiin Mikon jälkiä kokonainen päivä ympäri Konginkangasta. Ekskursioita on tehty parissa vuodessa paljon ja hartaasti.
– Mehän ollaan käyty vaikka missä! Niskanen naurahtaa.
Ensimmäinen Mikon Matkassa –juttu ilmestyi ÄKSän kesälehdessä 2016. Juttusarja tuli säännölliseksi elokuussa 2016 ja on sen jälkeen ilmestynyt joka kuukauden ensimmäisessä ÄKSässä. Juttuja varten Steffansson on katsonut kaikki Mikon elokuvat ja lukemattomat määrät dokumenttipätkiä, kuunnellut vanhoja radiohaastatteluja, lukenut hänestä kirjoitettuja kirjoja, lehtiartikkeleita ja haastatellut kymmeniä ihmisiä, jotka ovat avanneet muistojen arkistojaan.
– En halunnut tehdä juttuja vain lähteisiin nojaten, vaan nimenomaan haastattelujen kautta. Halusin tuoda esiin sellaisia asioita, joita ei oltu kirjoitettu. Olin aidosti yllättynyt, kuinka ihmiset lähtivät matkalle mukaan. Kukaan ei ole kieltäytynyt haastattelusta ja melkein kaikki ovat heti alkuun sanoneet, että Mikko oli hieno mies, Steffansson sanoo.
Steffansson on uppoutunut asiaan korviaan myöten ja löytänyt välillä suuria aarteita muistojen kätköistä.
– Jormahan on ollut kävelevä Mikko -arkisto ja parhaita hetkiä on ollut ne, kun Jormallekin on tullut eteen uusia juttuja, Steffansson sanoo.
– Kyllä minusta tuntuu, että tunnen isäni nyt paremmin, Niskanen sanoo.
– Minulle on todella tärkeää, että Jorma ajattelee noin. Minulla puolestani on välillä ollut sellainen olo, että Mikko on minun paras ystäväni. Olen niin pitkän aikaa ollut hänen kanssaan tekemissä lähes päivittäin ja käsitellyt niin isoja kokonaisuuksia hänen elämästään, Steffansson sanoo.
Lähes jokaisen artikkelin julkaisun jälkeen on puhelin soinut ja sähköposti laulanut, kun ihmiset ovat ottaneet yhteyttä häneen, kertoen lisää tarinoita Mikosta. Ihmiset lähestyvät nyt välittömämmin myös Jormaa.
– Ihmiset on tullut kaduillakin puhumaan ja kertomaan isästä asioita, joita en aiemmin tiennyt. Hän tapasi niin paljon ihmisiä ja liikkui laajalla reviirillä, Niskanen sanoo.
Mikon matkassa –sarja on sukeltanut Mikko Niskasen persoonaan, tekoihin ja ihmissuhteisiin ennennäkemättömällä tavalla. Se oli alun perin tarkoituskin.
– Hienointa tässä yhteistyössä on ollut se, että Jorma on luottanut minuun ja kertonut välillä kipeitäkin juttuja. En alunperinkään halunnut, että puhutaan vaan Mikon julkisuuskuvasta vaan siitä oikeasta Mikosta, eikä se olisi onnistunut ilman, että puhutaan myös vaikeista asioista. Ei tässä ole kyyneliltäkään vältytty, Steffansson myöntää.
Tutkimuksensa tähtihetkiksi Steffansson mainitsee haastattelut, varsinkin Kristiina Halkolan ja Eero Melasniemen haastattelun Helsingissä.
– Ajattelin puhelinhaastattelua, mutta he kutsuivat käymään. Monta tuntia juteltiin kaikesta mahdollisesta. Myöhemmin sain käydä myös unohtumattoman keskustelun Vesa-Matti Loirin kanssa, Steffansson huokaa.
Urakka on ohi. Molemmat ovat kiitollisia yhdessä Mikon kanssa kuljetusta matkasta.
– Olipa hyvä, että tuli tehtyä! Olen saanut tästä paljon uusia ihmissuhteita, tärkeimpänä tietenkin tämä Marjo, Niskanen sanoo ja halaa Steffanssonia.
On toivottu on, että nämä kaksikymmentäneljä Mikko matkassa -artikkelia painetaan tulevaisuudessa kirjaksi, jotta paikallisen suurmiehen tarina, elämä ja perintö tulisi paremmin ihmisten tietoon.
– Se jää nähtäväksi saammeko kirjan aikaiseksi. Sen työstäminen vaatisi vielä ison työmaan ja euroja, Steffansson ja Niskanen laskevat.
Artikkelisarja on huomioitu myös Suomen Elokuvasäätiössä ja Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa, KAVIssa. Äänekoskella Mikon perintöä voitaisiin kaksikon mielestä korostaa monin keinoin ja paljon nykyistä paremmin.
– Meille Mikon jättämä perintö kiinnostaisi varmasti myös matkailijoita. Meidän pitäisi osata hyödyntää Mikon jättämää julkisuutta, työtä ja persoonaa paremmin, Steffansson pohtii.
– Perikunta lahjoitti Mikon tavarat kaupunginmuseolle, mutta nyt ne ovat laatikoissa taidemuseolla ja Loden kellarissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että oliko lahjoitus sittenkin hätiköity teko. Mikko ja hänen tekemänsä työ pitäisi saada kaupungissa ehdottomasti paremmin esille, Niskanen sanoo tiukasti.
TEKSTI MILKA KROGERUS
