ÄKSän toimittaja testasi Cooperin testin ja haastaa kaikki uhoilijat tai kuntonsa tilaa pähkäilevät viivalle huomenna maanantaina Suolahden urheilukentällä juostavaan 12 minuuttiin. Lähtölaukaus kajahtaa kello 18.
Heinäkuun 22. päivä Suolahden urheilukentällä juostu Cooperin testi ei tunnu enää jäsenissä. Mieleen se aina silloin tällöin putkahtaa ja pistää miettimään a) itse testiä ja b) omaa kuntoa, joka ei omasta mielestä järin hyvä ole, mutta juostun testin mukaan hyvä.
Testi juostiin puuskittaisen tuulen saattelemana, mutta hyvässä meiningissä. Viivalle rohkaistui 23 sananmukaisesti kaikenkarvaista kuntonsa testaajaa.
Joku oli juossut viimeksi cooperinsa yläasteella 1980-luvulla, joku jopa aiemmin. Yhtä kaikki, Cooper ei ole kilpailu vaan legendaarinen oman kunnon mittaamiseen käytetty testi.
Toivo Markkanen toimi kellottajana. Starttipistoolin pamahduksesta lähti ryhmä liikkeelle. Minä joukon häntäpäässä. Päätin lähtöviivalla seisoessani, että yhtään kävelyaskelta en ota. Se päätös tarkoitti sitä, että rapakuntoisen vauhti ei ole päätä huimaava.
Ensimmäinen kierros: Tämähän menee hyvin. 400 metrin lönkyttely on helppo nakki aikaan 2.20. Maisema ei vaihdu kovin nopeasti, mutta mitä sen väliä. Pääasia on, etten kävellyt yhtään.
Toinen kierros: Hyvin menee. Naamaa kuumottaa, vauhti ei ole hurja joten ilmavirta ei viilennä. 800 metriä oli aikoinaan, jolloin kipitin kilpaa aktiivisesti, leipälajini. Enkkani taisi olla 2.23. Nyt, 34 vuotta myöhemmin, aikaa meni entiseen lempimatkaani 4.30. Ei paha, sillä edellisen kierroksen aika parani!
Kolmas kierros: Ei helevettiläinen. Pikkutytöt juoksee ohi tukat hulmuten. Askel on e-rit-täin raskas. Tämä on ihan järkky testi! Kilometrin kohdalla välähtää ajatus: mitä jos kävelen ihan vähäsen… Eikös tässä ollut pääasia se, että 12 minuuttia laittaa tossua toisen eteen? Topi huutaa ajan: mitä! Mun vauhtihan kiihtyy! Ajatus kävelystä saa jäädä siihen paikkaan.
Neljäs kierros: Tämähän alkaa sujua, vaikka jotkut ovat juosseet jo kahdesti ohitseni. Ratakierros on yllättävän pitkä.
Viides kierros: Topin kellotus kertoo sen, että 2000 metriä tulee täyteen että napsahtaa! Eipä tullut uhottua turhaan. Haamuraja here i come!
PAM! 12 minuuttia napsahti täyteen. Lähtöpaikka on lähellä, mutta silti kaukana. Tulos: 1945 metriä. Hampaankoloon jäi vähän mutta spekulaatioon paljon.
– Jos mä olisin ottanut loppukirin niin 2000 metriä olisi ollut voitettu kanto!
49-vuotiaalla naiselle tulos hyvä kun edetään 1900-2300 metrin haarukkaan. Erinomaiseen tarvitaan yli 2300 metriä. Täytyy ryhtyä tavoittelemaan sitä, se kun ei ole kuin 355 metrin päässä.
Testin tulos oli yhtä kirjava kuin sakki joka lähtöviivalle uskaltautui. 23 juoksijaa juoksi 12 minuutissa 3350-1870 metriä.
Haasta itsesi. Haasta kaverisi. Käy testaamassa!
Marjo Steffansson
