Äänekoskella syntynyt, Liimattalassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt elokuvaohjaaja, professori, näyttelijä Mikko Niskasen syntymästä tulee tänään sunnuntaina kuluneeksi 92 vuotta.
Jos laitat silmäsi kiinni, ja ajattelet Mikko Niskasta, mitä näet?
Näetkö hänet ohjaamassa elokuvia musta lätsä päälaella keikkuen, vai kenties kulkevan verkkaisesti pitkin Liimattalan raittia? Ehkä voit nähdä hänet taituroivan tukin päällä kohti kuohuvaa koskea. Saattaa olla ettet vielä näe mitään, mutta kuulet korvissasi Laulu Dnjeprille, kun ohjaaja on palaamassa maailmalta takaisin kotiin kulkien pitkin Laitalan tilan pellon reunaa. Ehkä näet Mikon linnanjuhlissa kättelemässä presidenttiä, ja samalla huomaat miettiväsi, kuka on tuo kaunis daami hänen käsipuolessaan. Näetkö seuraavan aamun lööpin joka kertoo, että Mikko oli smokissa ja kansa shokissa?
Suljen silmäni ja ajattelen Mikkoa. Näen hänet Kahdeksan surmanluodin Pasin roolissa, kohtauksessa, jossa hän kutsuu kuormansa kanssa lumihankeen juuttunutta suomenhevosta, Liisaa. Näky kiteyttää omat tunteeni Mikkoa kohtaan: ei luovuta, ei anna periksi, maanittelee, peruuttaa, ottaa askeleen eteen ja kaksi taakse. Mutta tärkeintä on, ettei luovuta. Tärkeintä on, että pääsee itselleen asettamaansa päämäärään.
Mikko Niskanen syntyi Äänekoskella tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1929. Myöhemmin lapsuuden ja nuoruuden koti sijaitsi Konginkankaan Liimattalassa, jossa hän jo kansakoulussa aloitti draamauransa sekä debytoi ohjaajana. Kiinnostus elokuvaan syttyi kerrasta. Seitsemänvuotiaana Äänekosken työväentalolla nähty ensimmäinen elokuva, John Fordin ohjaama Ne 600 urhoollista antoi leimahduksen ilmaisutarpeeseen. Ja jo kahdeksanvuotiaana Mikko nähtiin Äänekosken työväen- ja kansantalon, ja myöhemmin Konginkankaan nuorisoseuran näyttämöllä.Näyttämöharrastus vei mennessään, sillä autonasentajan hommat ja metsätyöt eivät olleet häntä varten. Mitä sitten tapahtui, se on historiaa.
Mikko sai juurensa Konginkankaalta ja keski-suomalaisuudesta. Siivet olivat repalaiset, joilla hän teatterimaailmaan lähti pyrkimään. Lentoon pääsi, mutta koki, kuinka elokuvaohjaajana sai usein olla nälkätaiteiljan asemassa.
Mikko Niskanen teki lähes 20 elokuvaa ja sai kuusi Jussi-palkintoa. Hänet tunnetaan etenkin maaseudun ja sen asukkaiden ymmärtäjänä – maaseudun, sitä kohdanneen murroksen, autioitumisen kuvaajana. Mikon merkitys suomalaisessa elokuvahistoriassa on säilynyt – ja tulee säilymään, sillä hänen tuotantonsa ja hahmonsa ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan aikaisemmin.
Toivottavasti Äänekoski muistaa suurmiestään tulevaisuudessa mainitsemisen arvoisesti, sillä onhan Mikko Niskanen on yksi Suomen tärkeimmistä elokuvaohjaajista, yksi tärkeimmistä elokuvaohjaajista kautta maailman. Hän on aina ollut kosketuksissa muuttuviin aikoihin ja tunnistanut ensimmäisten joukossa muutoksen merkit, joista muut ovat päässeet perille vasta myöhemmin.
Mikko Niskanen kuoli vain 61-vuotiaana ja työ jäi kesken. Onnea Mikolle, sinne jonnekin – sinun työsi elävät!
Marjo Steffansson. päätoimittaja, Mikon Matkassa -kirjan kirjoittaja
