Äänekosken lukiolaiset ja kansainväliset vieraat ottivat mittaa muovista Erasmus+-hankkeen projektiviikolla.
Kaksivuotinen Erasmus+-hanke ”Face the Challenge, Europe!” huipentui tällä viikolla, kun neljän maan nuoret kerääntyivät Äänekosken lukiolle pohtimaan ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Aiemmin tapaamisia on jo järjestetty Ruotsissa, Alankomaissa ja Portugalissa.
– Projekteilla ei ole ollut yhtä isoa teemaa, vaan käsiteltävät haasteet ovat vaihdelleet kohdemaan mukaan, kertoo opettaja Panu Kosonen.
Aikaisemmilla projektiviikoilla on etsitty ratkaisuja muun muassa nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisäämiseen ja kaupunkimarkkinointiin nuorten näkökulmasta. Tällä viikolla Äänekoskelle kerääntyneitä nuoria on puhuttanut globaali ystävä ja vihollinen, muovi.
– Esimerkiksi mikromuovien vaarallisuudesta ei vielä tiedetä kaikkea, joten muovin käyttöön tulisi keksiä vaihtoehtoja. Suomessa muovin ongelmia on toki vaikeampi nähdä; meillä kierrätysjärjestelmät toimivat aika hyvin, kuten länsimaissa muutenkin, Lenni Härtsiä miettii.
– Kaakkois-Aasiassa tilanne on toinen: vaikkapa Filippiineillä mereen päätyvän muoviroskan määrä on käsittämätön, Samuel Raumark Thunell jatkaa.
NUORET tietävät, että muoville on myös paikkansa: se on korvaamaton apu muun muassa ruokahävikin vähentämisessä ja sosiaali- ja terveysalalla. Mutta rajansa kaikella.
– Kotimaassani Portugalissa elintarvikkeet saatetaan pakata jopa kolmeen kerrokseen muovia ruokakaupassa. Se on älytöntä. Yritämme projektissa keksiä ratkaisuja tällaiseen muovin ylikäyttöön, Mariana Barros kertoo.
Maailma on herännyt materiaalin ongelmallisuuteen, ja nuoret ovat huomanneet konkreettisia tekoja muovin vähentämiseksi.
– Hollannissa ruokakaupoissa on alettu käyttää paperikasseja, ja muovipusseista pitää maksaa erikseen. Se on hyvä juttu, Luuk Bastings toteaa.
SUOMESSA olo on heti alkuun tuntunut mukavalta. Ruotsalainen Samuel Ranmark Thunell kertoo olevansa kotoisin samankaltaiselta seudulta kuin Äänekoski, mikä on helpottanut kaupunkiin kotiutumista. Haastattelupaikaksi on valikoitunut ruotsinluokka, jonka seinältä Vickan, Zlatan ja muut ruotsalaisjulkkikset hymyilevät iloisesti.
– Kulttuurierot Suomen ja Ruotsin välillä eivät ole kovin suuria, joten vähän tuntuu kuin olisi kotona, Samuel nauraa.
Luuk Bastingsille uusi juttu Suomessa on ollut se, että kouluun kuljetaan bussilla.
– Hollannissa kaikki pyöräilevät kouluun. Täällä on myös tosi paljon metsiä, luonto on tosi kaunis, hän kehuu.
Mariana Barros kertoo halunneensa pitkään vierailla Pohjoismaissa.
– Olen kotoisin alueelta, jolla on hiekkarantoja ja merta. Täällä on aivan erilaista. Minua kiinnosti myös suomalaisen koulutuksen maine, joten on ollut hienoa nähdä opiskelua käytännössä. On jännä, että vaikka ihmiset ovat sulkeutuneen oloisia, saunassa jaetaan intiimi tila yhdessä, Barros pohtii.
Projektiviikon ohjelmaan kuului myös työskentelyä Äänekosken lukiolla sekä vierailut Äänekoskella biotuotetehtaan yhteydessä sijaitsevaan Metsä Groupin vierailukeskukseen Pro Nemukseen sekä Jyväskylän yliopiston kampukselle kuulemaan, miten järvien bakteerit ja levät hajottavat mikromuovia.
