Musakornerissa on jotain vanhaa ja jotain uutta.
Äänekoskella juhlittiin pari viikkoa sitten Neil Youngin synttäreitä oikein olan takaa heittäen. Pirskeissä saatiin tutustua myös uuteen musamaailman herkkupalaan eli The Young One and the Old Onesiin. Lyhyesti ja näpäkästi siis TYO&TOO.
Tämä Niilo-tribuutti polkaisi synttäripileiden alkuun sellaisen vaihteen, että hieman veteraanimpi tribuuttipumppu Goldrush vapisi pöksyissään.
TYO&TOO on Jaska ”The man” Liimataisen kokoama musakriitikoiden kauhu, koska näistä muusikoista on käytännössä mahdoton irroittaa mitään negatiivista konserttia. Niilon biisejä Club Painiksella kansalle tulkitsivat Mona Steffansson, Janne Liekkinen, Jukka Manninen ja Vesa Takkinen. Ei mitään turhanrämpyttäjiä.
–Bändin kasaaminen noin, että yksi tyyppi valitsee tietynlaiset soittajat, on aika jännää. Jokaisella on roolinsa ja paikkansa, eikä mukaan tule niitä vapaamatkustajia, joita yleensä bändeissä monesti on, Liimatainen sanailee.
Biisejä pääsi ilmoille aika laidasta laitaan, niin tuttuja kuin vähän tuntemattomampiakin. Youngin katalogista biisien valikoiminen oli aikamoinen suoritus jo itsessään.
–Aika paljon biisejä saneli jo se lähtöasetelma, että GoldRust soittaa Niilon sähköisiä biisejä ja me akustisia. Törkeän paljon hienoja biisejä jäi soittamatta, mutta ei siihen tuntiin kovin montaa rallia saa mahtumaan. Ihan ruodussa ei pysytty, kaikki ei ole akustista Niiloa: Don’t Cry No Tears-biisi soitettiin, vaikka huomasin sen olevan myös GoldRustin setissä. Totesin vaan keikalla, että ”No… me soitetaan ensin”, Liimatainen sanoo reteästi.
TYO&TOO osoitti Niilolle kunniaa soittamala prikulleen niin oikein ja letkeästi, kun tällaista musaa kuuluukin. Yleisön joukosta huokailtiin bändin yhteisymmärryksen lisäksi myös Liimataisen ja Steffanssonin laulustemmojen utopistisen kovaa harmoniaa.
Kuttuurituottaja RonkkuPenan syystä ja ansiosta kasattu orkesteri ei suinkaan ollut yhden illan ihme. Seuraava keikka on Jyväskylän Popparissa helmikuussa.
– Alunperinhän mulla oli idea vain tuosta yhdestä keikasta, mutta mä oonkin nössö joka kääntää kelkkansa heti kun tulee vähänkään painostusta.
– On ne vaan velehoja! Kyllä Niilo olis ylpee, toimituksen porukka vahvistaa.
