Musakornerissa on ihan brutaali meininki.
Vuosina 1986-1988 Äänekosken rokkiskeneä sekoittanut Brutal oli uuden aallon hooceebändi, joka soitti musiikkia asenteella.
Alkuperäiskokoonpanoon kuului solistihoilottaja Juha Rautiainen, kitararaggari Jani Lehtinen, bassonjatke Sami Oksanen ja rumpumaisteri Jari Honkonen. Vokaalihommiin päästettiin kuitenkin nopeasti Janne Salminen. Ja myöhemmin vielä Arto Siniluhta.
Brutalin ensimmäinen keikka vetäisiin Saarijärvellä, ja se kesti loisteliaat 10 minuuttia. Rummut oli lainattu toiselta bändiltä, ja ne palautettiin fataalisti vammautuneina: virvelirumpu oli sökönä. Kertonee jotain 15-16-vuotiaiden rokkaritoivojen rakkaudesta räimeeseen.
Studioon astuttiin ensimmäistä kertaa 19. tammikuuta vuonna 1987. Paikkana oli legendaarinen Kuhnamon studio, ja ääniteknikkona Enu Tikander raidallisine reggaelakkeineen ja Magyar-pulloineen. Studiolla nauhoitettiin tuolloin kuuden biisin mittainen demo, jota ei ikinä julkaistu.
– Kukaan ei ollut tyytyväinen, bändin raunioista tuhistaan.
Brutal Keikalla Suolahden Kukkulalla 30.11. 1987
Myöskään toinen studioäänitys ei nähnyt päivänvaloa, vaikka siinä oli jo 12 kappaletta. Lopulta julkaisuun lähti kuitenkin Tappavat Pisarat-niminen seitsemäntuumainen ep. Tuo läpikuultava, verenpunainen levy on nykyään jokaisen keräilijän märkä uni.
Bändin huippuhetkiä oli keikka Lieto Punk Festivaaleilla vuonna 1988, muiden tuon ajan rankimpien bändien seassa. Lavalla heiluivat muun muassa CMX ja Terveet kädet, mutta yleisön tiedetään hullaantuneen keskisuomalaisten raa’asta voimasta ja täydellisestä hoocee-asenteesta.
Musakorneribiisiksi bändin laajasta ja raivokkaasta katalogista valittiin One-eyed Gun. Huhtikuussa 1991 äänitetty nauha julkistettiin virallisesti vasta vuonna 2015. Kuhnamon studiolla äänitetty demo jäi bändin viimeiseksi.
– Alkuperäinen laulaja siirtyi syntsan (Korg Poly800) pariin ja Jani lauloi. Bonuksena toisen biisin kitaroissa legenda itse – Enu Tikander! Toista biisiä ei koskaan varsinaisesti miksattu, kuten lopun tokaisusta voi kuulla, Arto kertoo.
– Tässä on siistiä bluesmaista kiertoa ja vivahteikasta rouheutta. Laulajan äänessä hyvä tujaus Lemmy Kilmisteriä.
– Et jaksais aina analysoida. ROCK ’N’ ROLL! toimituksen vannoutunut rokkari kiljaisee katu-uskottavasti.
