Täysi-ikäinen hankasalmelainen hevibändi sai joukkoonsa naislaulua ja -kauneutta ja mistäpä muulta kuin Suolahdesta!
Metallimusiikkia takovan Kamaran juuret ovat tiukasti Hankasalmen kamaralla. Bändin jo viides pitkäsoittoalbumi näkee päivänvalon tulevana suvena. Albumia on raotettu singlen verran, ja nyt kuullaan ensimmäistä kertaa 18-vuotisen historian aikana naisääntä. Ja mistäpä tällainen ääni muualta löytyy kuin Suolahdesta! Mona Steffansson on tuttu kasvo äänekoskelaisten vanhojen körmyjen riveistä: milloin näpsäkkä mimmi laulaa poppia, milloin Neil Youngia. Mutta tällä kertaa hän tarttui hevimikkiin!
Heviura ei ole koskaan käynyt edes pienessä mielessä.
– En ole kuunnellut heviä, en edes tiedä mikä on sukkahousuhevin, black metallin tai death metallin ero. Hevisauruksen tiedän kyllä, Mona nauraa.
Tarina menee näin: Hankasalmella lapsuudessaan asunut Mona tuntee pienen kirkonkylän jepet. Niin myös nämä Kamaran pojat ovat lukuisten kotibileiden kautta tulleet tutuksi.
– Minkkisen Juhan (laulu, kitara) kanssa ollaan höpötelty monet kerrat. Alkuvuodesta hän otti yhteyttä kysyen, että tulisinko vetäsemään biisiä levylle asti. Vastasin empimättä että mikä ettei. Menin ilman treenejä Electric Fox Studiolle, ja puolessa tunnissa oli homma paketissa, Mona kertaa maaliskuista tapahtumaa.
Mona luuli asian jäävän tähän, vaan turhaan luuli. Viime lauantaina vietettiin Tanssisali Lutakossa varsinaista äänekoskelaista riemujuhlaa, kun Kamaran kanssa lavalle kapusi Psychework. Backstagella nähtiin siis varsin vahva äänekoskelaistiheys!
– En olis kyllä ikinä uskonut, että joskus löydän itseni laulamassa hevilevyllä -puhumattakaan hevikeikalla, mutta onhan tää nyt todella siistiä! Suosittelen kaikkia menemään välillä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, koska silloin voi kokea vaikka mitä mahtavaa! On aivan älyttömän hienoa, että sain olla mukana! Ja itse keikka legendaarisen Lutakon lavalla oli itselleni aivan kreisi kokemus, Mona huokaa.
Hevimagazine Inferno kertoi singlen tultua eetteriin, kuinka tällä kertaa Kamara luottaa Raunioilla -biisissä vahvaan kertsiin ja menevyyteen.
Korvamadoksi jäävä kappale kestää muutenkin kuin oman pään sisäistä kuuntelua. Rankkaa aihetta käsitellään tällä kertaa ei niin hevisti. Se tekee biisille hyvän säväyksen.
ÄKSän Musakornerin (tällä kertaa ei niin puolueellinen raati) on yhtä mieltä.
– Tuo poika tuossa mikin ja kitaran varressa on oikein komea ja varmasti tosi mukava, mutta miksi hän laulaa Monan päälle?
– On muuten äitinsä näköinen tuo tyttö, sanoo yläkerran myyntitykki Tuula.
Juha Minkkinen, laulu, kitara
Jaakko Minkkinen, kitara
Henri Lehmonen, basso
Jaakko Silvast, rummut, taustalaulu
Tässä livenä Lutakosta:
Kerta kiellon päälle, itse single:
