Musakornerissa pidetään sadetta.
Musakornerissa esittelemme tänään ehkä suur-Äänekosken suurimman yhtyeen, eli Kurkiauran. Tämä kolmetoistahenkinen (Siis oikeesti. 13!) rytmiryhmä on ihastuttanut ihmiskuntaa kesäkuusta alkaen, mutta pumppu on kokoontunut yhteen jo viime syksynä.
Idea lahjakkaiden ja innokkaiden muusikoiden yhteenliittymästä syntyi Jouni ”Jone” Sohlmanin päässä.
– Tuli ajatus että olisipa kiva päästä soittelemaan innokkaiden ja jopa osaavien ihmisten kanssa suhteellisen säännöllisesti. Aika pian oli porukka vakiintunut 13-henkiseksi kuorolaisten ja rokkareiden kokoonpanoksi. Akustisuus on lähtökohta ja se, ettemme yritä suoraan kopioida muiden biisejä, vaan omia sovituksia haetaan, Jone selvittää.
Superyhtyeen biisilistaan kuuluu ainakin Dingoa, Apulantaa, Mariskaa ja Pahoja Susia ja Tehosekoitinta. Ja lisää tulee aina kun siltä tuntuu. Biisien valikoinnissa noudatetaan tarkkaa ”hitti vai huti”-metodia.
– Jotkut biisit toimivat lähes heti ja toisia joudutaan veivaamaan aika paljonkin, että ne saadaan sopimaan. Jotkut ehdotetut biisit eivät vaan taivu ja ne jääkin sitten hiljalleen takavasemmalle, Jone kuvailee prosessia.
Kurkiaura erottuu tavanomaisesta muusikkokokoonpanosta sekä määränsä, että laatunsa perusteella. Nämä musikaaliset laatuyksilöt osaavat nimittäin soittaa käytännössä kaikkia maailman soittimia.
– Kitara, basso, perkussiot, syntikat, haitari lienee ne yleisimmät soittimet, mutta jotain pillejä ja kaikenmaailman rytmiosaston kilistimiä treenikämpällä käytetään. Ukuleleä otan nyt itse haltuun eli se tulee ehkä muutamaan biisiin. Meillä on aika osaavia soittajia joukossa eli jännä nähdä, mitä kaikkia soittimia matkassa nähdään. Mennään kuitenkin musiikki mielessä eli ei tarkoitus ole näyttää, mitä kaikkia soittimia omistetaan, Jone vakuuttaa.
Kurkiauran valtavasta biisikatalogista valikoitiin musakorneribiisiksi kipale Sadepäivän ihmisiä, joka on hehkeä versio Pelle Miljoonan samannimisestä renkutuksesta. Sadepäivän ihmisiä sopii suomalaiseen syksyyn kuin humppakomppi tanssilavalle.
Tämä kurkiaura ei suuntaa etelään talveksi, vaan palaa lavoille vielä tämän vuoden puolella uuden ja yllätyksellisen setin kanssa. Älkää sanoko, ettei varoitettu.
– Miten osaakin olla ilonen ja melankolinen biisi yhtäaikaa. Het vähän ihana! toimituksessa ihastellaan.
