Musakornerissa lojahtaa jälleen.
Musakorneri on siitä onnekkaassa asemassa, ettei sen tarvitse kuin hieman höristää sointutarkkoja korviaan, niin jostain kantautuu uuden suur-äänekoskelaisen musiikin virkistävä humina. Tänä perjantaina tuo humina kantautuu LOJOHH-yhtyeen suunnasta.
LOJOHHIn uusin biisijulkaisu Ei kumpikaan meistä on jälleen taattua rytmikästä epiikkaa, jota vain tämä rytmiryhmä osaa tarjoilla.
– Tavoitteena on kertoa siitä, kuinka ihmisten ei tarvitse olla samanlaisia, tai ajatella samalla tavoin kulkeakseen yhteistä taivalta. Mielestäni teksti onnistui, kappaleessa on hyvä tunnelma ja videosta tuli hyvä. Muistakaa, että erilaisten kokemusten ja näkemysten ei pidä olla syy erimielisyyksiin, vaan parhaimmillaan se on rikkautta. Ja joskus myös rakkautta, biisitaituri Paolo Corveleyn muistuttaa.
Kuten monet muutkin suuret musiikkiteokset, tämäkin kipale syntyi pitkän hauduttelun ja hiomisen tuloksena. Se on myös ensimmäinen uudelle levylle valmistunut kappale.
– Ensimmäinen versio biisistä oli olemassa muistaakseni jo vuoden 2015 lopussa. Alusta alkaen pidimme kovasti biisin tekstistä ja aloimme soittaa sitä keikoilla heti sen valmistuttua, tässäkin orkesterissa rumpuja soittava Konsta Vehkala ilmoittaa.
LOJOHH alkaa olla näillä leveysasteilla jo kuuluisa ajatuksia ja hilpeyttäkin herättävistä musiikkivideoistaan, eikä uusin video jää vanhojen jalkoihi, vaan päinvastoin nostaa taas panoksia. Videossa näemme näyttelijäpariskunnan Joonas Paananen ja Jenna Kumpulainen (äänekoskelaisia, tietenkin), jotka näimme myös yhtyeen hittibiisivideolla Hyllyy ja Hytkyy.
– Videon tekeminen oli aikasempaa helpompaa. Ainoa haaste oli näyttelijöiden löytäminen, koska tarvitsimme mukaan pariskunnan, emmekä tällä kertaa halunneet olla itse roolissa videolla. Näyttelijäpariskunta onneksi lopulta löytyi ja he hoitivat hommansa hienosti, Konsta kertoo.
Biisi on jo toinen malttamattomalla yleisölle paljastettu sinkkulohkaisu tulevalta levyltä, joka Musakornerin tietojen mukaan julkaistaan ensi keväänä.
Biisi svengaa kuin mielipuolinen hirvi, mutta siinä on myös syvällinen, opettavainen ja koskettava tarina. LOJOHHin taito muuntaa herkkä mietiskely armottomaksi korvamadoksi, saa toimituksemme huokaamaan silkasta arvostuksesta. Video syventää tarinaa entisestään ja saa herkän katsojan ehkä hieman vuotamaan katu-uskottavia rock-kyyneleitä.
– Hei katokato! Tuolla meni bändin pojat tuolla takana! toimituksemme hihkaisee keskittyen jälleen olennaiseen.
Melekosta huttua