Päästetään kaupunginjohtajamme ääneen näin ystävänpäivän kunniaksi, sillä nyt on synnytetty varsin jykevä rakkauslaulu!
”Oon elänyt, kuin elämä olis työtä – loit mulle uuden kohtalon, armon.” Laulaa Matti Tuononen.
Tämäkin, eräs laulusta varastettu lause, on tosi hienosti sanottu. Ja onpa koko biisi hienosti sanoitettu, sävelletty ja sovitettu – seitsenminuuttinen järkelemäinen teos on aavistuksen progeen kallellaan.
– Biisi on aika epäkaupallista proge-tyyppistä pop-rockia, eli sitä vaikea lokeroida oikein mihinkään genreen, Matti pohtii.
Koska biisi on pitkä, se tarkoittaa, sitä, että oli taskun pohjalle ja mielen päälle oli kertynyt sanomaa ja sisältöä mistä ammentaa.
– Asiaa oli niin paljon, niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti ettei sitä voinut puristaa kolmeen minuuttiin.
Armo on asia, joka pitäisi olla jokaisen ja jokaisella käytössä.
– Näinä vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat armoa ja lohtua itsekukin.
Taisto Viikeri on Matin pitkäaikainen ystävä. Biisi syntyi yhteistyössä: kaksissa tuumin on soitettu, soolot Taiston käsialaa ja Matti tarttui mikkiin hoitaen kaikki vokaaliosuudet.
– Me ollaan myös bändikavereita useista eri kokoonpanosta. Hän on virtuoosimainen soittaja, oli soitin mikä tahansa, varsinkin kitaraan, Matti sanoo.
”On ajaton ja rajaton, armo”.
– Voi kunpa näin olisikin, tässä omituisessa hetkessä, tuumataan Musakornerin vintillä.
