Musakornerissa pyydetään kaikkia päättäjiä ja erityisesti kaikkia eduskuntavaaliehdokkaita olemaan korvat höröllään, än-yy-tee NYT! Nyt puhutaan tärkeää, ajankohtaista ja kipeää asiaa.
Kaksi kerrosta sai alkunsa varsin perinteisin menoin. Treenikämppään, joka oli samettiverhoin pimennetty, sytytettiin kaksi kynttilää. Leveämaljaisiin viinilaseihin kaadettiin loppukesästä poimituista metsämarjoista valmistettua punaviiniä, ja pienen hiljentymisen ja luomisriitin Se Elää! alkoi synnyttää uutta musiikkiteosta toisistaan käsistään kiinni pitäen ja luomismantraa toistaen.
– Menikö siihen tunti vai päivä, emme tiedä varmasti. Lopputulemana ringin keskellä, mandalan sisäkehän keskiössä, lepäsi uunituore lapsemme Kaksi kerrosta, Ville-Veikko Liekkinen kertoo toimittajan kuunnellessa lumoutuneen haltioituneena.
Vitsivitsi, sillä totuus on ehkä hiukan arkisempi. Pollarin Lassi, tuo sävellysten ehtymätön lähde, alkoi soittaa kesken treenien uutta vinkeää kuviota, johon muut lähtivät innolla mukaan.
– Raakile otettiin pikaisesti talteen puhelimeen ja jätettiin kypsymään. Biisin lopullinen muoto löytyi yhdessä rämpyttelemällä ja virheistä oppimalla, Ville korjaa alkuperäistä kertomustaan.
Kaksi Kerrosta -biisin lyriikka ovat Ville-Veikko Liekkisen käsialaa. Sanoihin löytyi ajatus lehtijutusta, jossa kerrottiin vanhasta parikunnasta, joka vanhainkodissa joutui asumaan eri huoneissa.
– Tämä tuntui tosi surulliselta ja väärältä ja siitä syntyikin tarina vanhainkodissa asuvasta pariskunnasta, jotka joutuvat asumaan eri kerroksissa. Välimatkaa ei ole kuin joitakin kymmeniä metrejä, mutta joissakin hetkissä ja elämänvaiheissa se on yhtä pitkä etäisyys kuin kahden mantereen välillä.
Kaksi kerrosta on äänitetty ja miksattu Damn Sound Studiossa viime heinäkuun helteillä.
– Kuten biisin kaverina olevasta videosta huomaa, lämmintä oli muutenkin kuin tunnelman merkeissä. Sisäilma huiteli kevyesti kolmessakymmenessä asteessa ja tunnelma oli hilpeä, mutta varsin nihkeä, Ville-Veikko muistelee.
Livenä bändiä pääsee kuulostelemaan ja fiilistelemään jo huomenna, sillä keikkaa pukkaa lauantaina 5.1. Viljoksessa.
– Lauantain on meille mukava, mutta myös varsin haikea asia. Se Elää!:n kuvioissa alusta lähtien mukana tarponut rumpali- ja taustalauluherrasmies Ville Hartikka vaihtaa maisemia ja näin ollen tämä keikka on tämän kokoonpanon viimeinen.
Houkutus päättää yhteinen taival keikalla Yön Joutsenlauluun oli suunnaton, mutta sitten se järki tuli ja voitti.
– Mitään syvää surua ja yleistä masennusta emme kuitenkaan keikalla halua ihmisten mieliin suoltaa, vaan rehellistä rockmetelöintiä on tarjolla koko rahan edestä!
– Tämä on niin totta ja niin älyttömän väärin. Ei revitä paloiksi vuosikymmenten mittaista tarinaa. Pidetään huolta siitä, että saadaan olla yhdessä loppuun asti, jooko, hei päättäjät! Hyvä kannanotto. Kiitos, Musakorneritoimituksessa huokaistaan syvään.
Se Elää! Ville-Veikko Liekkinen – kitara & laulu, Lassi Pollari – kitara & taustat, Heikki Peura – basso, Ville Hartikka – rummut & taustat
