Se Elää! on uudenkarhea tuttavuus äänekoskelaisen musiikkimaailman hiekkalaatikolla. Hiekkalapioita ja ämpäreitä heiluttaa tutut killet.
Kitaroita pitelevät Ville Liekkinen ja Lassi Pollari, basistivitsejä saa kuunnella Heikki Peura ja rumpujen takaa kurkkii Ville Hartikka. Korkealle tapaavia sävelmiä tulkitsee kauniilla äänellään Ville Liekkinen.
– Ja miksaus ja masterointi on Suolahtelaisen Patrik Oksasen käsialaa. Se on hyvä mainita, mies tekee nimittäin melkosta työtä!
Se Elää! on viettänyt hiljaiseloa kammiossaan vuoden päivät. Vakavammin hommaan ryhdyttiin kevään kynnyksellä, kun Lassi hyppäsi toisen kitaran varteen. Se Elää! kuvastaa tunnetilaa ja tarvetta toteuttaa musiikkia täydestä sydämestä.
– Homma lähti niin sanotusti lentoon. Orkesteri soittaa kitaravetoista musiikkia, jota kai jonkin sortin rokinräimeeksi voisi luonnehtia. Laulukieli on ensimmäinen kotimainen, kuten nimestä voi ehkä hiukan jo ounastella. Mieltymys b-luokan elokuviin ja monsterileffoihin voi joissakin kohti paistaa läpi vaikkapa sanoituksissa ja itse orkesterin nimessä ja joissakin hetkissä se taas loistaa poissaolollaan. Biisit syntyy mukavassa yhteisymmärryksessä ja varsin usein riehakkaan jamittelun pohjalta. Tokihan myös kannetaan riffejä treenikselle kukin vuorollamme ja parsitaan niistä sitten porukalla jotain, joka elää. Sanoitukset tulevat Ville L:ltä, laskevat jäbäleissonit yhteen bändin historiaa ja genreä.
Mutta mistä ihmeestä nimi Se Elää! tulee? Mikä on tuo mystinen Se?
– Se Elää! voi kuvastaa yhtä hyvin kauhunsekaista tunnetta, kuin riemunkiljahdusta. Annetaan tuon mystisen Se-käsitteen olla jokaisen tulkittavan.
Nyt sitten vain odottelemme bändin entréetä keikkalavoille. Milloin esirippu aukeaa?
– Eka keikka on sovittu ja se tapahtuu tietenkin Suolahdessa. Siitä asiasta ei edes keskusteltu, mistä Äänekosken ja kenties koko pallon valloitus aloitetaan.
Kiihdytä kaarteeseen on iso kappale, joka huutaa isoa yleisöä. Biisi putkahti uunista ulos eilen, ja tässä voimme ylpeänä esittää biisin olevan koekuuntelussa arvoisassa ja sydämellisen kriittisessä Musakornerissa.
– Nyt on isketty suoneen josta voi tulla kultaa tai vaikkapa öljyä! Liki kuusiminuuttinen järkäle piti otteessaan, eikä tahtonut päästää irti ollenkaan, sielultaan uuden aallon ja punkin välimaastoon sijoittava isoäiti ja jatkaa:
– Pojat muuten lupasivat antaa mulle nimmarit spriitussilla ohtanahkaan. Milloin se keikka olikaan?
Lisää matskua mielenkiinnolla odottaen.
