Selma-mummon muistolle, toivottaa Jussi ja Musakorneri välittää terveiset sinne jonnekin – kuusiaidan viereen.
Möllerin Jussin Selma-mummolle kirjoittama runo tehtiin lauluksi. Sanojen syntyyn löytyy tarina oikeasta elämästä.
– Olin hankkinut kelanauhurin 1970. Sanoin isä-Topille, että kerro tähän muistojasi. Isä aloitti tarinan ja soitteli välillä huuliharpulla Orpopojan valssia. 20 vuotta myöhemmin keräsi Esa Sironen Pönttövuoren tunnelin rakentajista tietoa ja teki tutkimusta asiasta. Annoin nauhat hänen käyttöönsä. Myöhemmin kuultiin Sirosen toimittama Tämän kylän tarinoita -radiosarja ja vielä myöhemmin artikkelisarja julkaistiin Keski-Suomen Viikko- lehdessä jatkokertomuksena (49, 51 ja 52/2002 ja 9.1.2003 nrot 1-2.)
– Keväällä 1917 pääsin kansakoulusta. Äiti oli vähän aikaisemmin kuollut lentävään keuhkotautiin. Siihen eivät auttaneet Kuuvalon Jussinkaan ropit. Äiti oli kaunis ihminen, jonka tukka hipoi maata, nauhalta kuuluva Toivo Möllerin ääni muistelee.
– Isä oli töissä Pönttövuoren tunnelissa, ja sinne poikakin lähti mukaan poria kantamaa, Toivon ääni jatkaa.
Sanoille sävelen tehnyt ja laulun laulanut Sirpa Martins kiittelee yhteistyötä, joka syntyi historiantutkimuksen edetessä Jussi Möllerin ja Kari ”Polle” Perälän kanssa.
– Eräässä kokoontumisessamme kansantalolla Jussi kertoi saaneensa runonsa Selma-mummosta valmiiksi ja esitti sen meille. Kysyin lupaa säveltää sen. Tuhannet ja tuhannet työläisrunot ovat vaarassa jäädä kokonaan kirjoittamatta, tarinat ja laulut kuulematta. Tämä on meiltä Selmalle, kertoo Sirpa.
Tarina on raskas, ajankohtainenkin. Meillä jyllää juuri nyt korona, ja Selman kohtaloksi koitui kammottava lentävä keuhkotauti.
– Kun tarina ei ole satua vaan totta, se tuo lauluun melkoisen määrän tunnetta lisää. Tämä on yksi pala Suomen historiaa, ja se on saatu nyt talteen. Kiitos siitä, Musakornerin kellarissa huokaistaan.
Sanat Juhani Möller
säv. ja sov. Sirpa Martins
kitara ja laulu Sirpa Martins
piano ja pappi Ville Liekkinen
taltiointi ja miksaus Tmi. Ville-Veikko Liekkinen
