Musakornerissa tulee tänään noutaja.
Musakorneria uskonnonkaltaisesti seuranneet ovat ehkä huomanneet, ettei tämä ole ensimmäinen kerta kun rakkaalla palstallamme esitellään Ville-Veikko Liekkisen musiikkia. Eikä muuten tule varmasti olemaan viimeinen, sellaisella tahdilla Alkulan äänityskopperosta suolletaan korviahiveleviä sointuja.
Sitten viime kuuleman on tuo yhden miehen musadynamo luonut kokonaisen eepeen täydeltä uutta musiikkia. Nyt arvon kuulijat, kuulemme yhden noista korvakaramelleista: biisin nimeltä Noutaja.
– Tarinasta tuli aika jänskä ja aattelin kerrankin, että kappale joustaa esimerkiksi kertosäkeen suhteen siten, että toistuvia sanoja kertseihin ei tule. Outoa ja ihmeellistä mulle! Liekkinen hämmästelee itsekin.
Biisi on rauhallinen ja mukaansatempaava ja jo ensikuulemalta tulee polttava tarve laulaa mukana, vaikkei tiedä edes sanoja. Kipaleessa voi kuulla aavistuksia A.W. Yrjänästä ja Jarkko Martikaisesta, sen verran tymäkkää on tarinankerronta.
– EP:tä varten äänittelin enempiki biisejä, mutta eipä ne kaikki koko pakettiin oikein istunut. Julki ne putkahtaa jossain välissä. Akustinen kitara tässäkin paketissa on se pohja minkä päälle rakentelin. Toivottavasti siitä on tarpeen vaatiessa helppo riisua pois kaikki paitsi kitara ja laulu, Liekkinen pohdiskelee.