tee-se-itse nykymusiikki-instrumentti a là Viitasaaren musiikin aika.
Seikkailumme nykymusiikin maailmassa Viitasaarella jatkui torstaina uuden nykymusiikkiin erikoistuneen suomalaisen yhtyeen konsertilla. Nimen keksiminen ei ole helppoa edes nykymusiikkia soittavalle orkesterille.
Uusinta-nimi kertoo varmaankin yhtyeen halusta esittää kappaleita usempaankin kertaan, kuin myös soittaa uusinta uutta musiikkia. Nykymusiikissa se ei ole itsestäänselvyys. Joitain uusia sävellyksiä ei välttämättä kuulla koskaan, koska elävät säveltäjät ovat usein ylikriittisiä musiikkinsa esittämisen suhteen. Myös nykyaikaista konserttimusiikkia soittavien orkestereiden vähyys vaikeuttaa elävien säveltäjien työn hedelmien nauttimista.
Merkkipäiväänsä viettävältä säveltäjältä, Hannu Pohjannorolta kuulimme jälleen varsin kuuntelijaystävällistä uusinta musiikkia. Pohjannoro oli sarjallaan Images tuottanut minimalistisia sävelkuvia merkittävien kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden teoksiin viitaten. Mukaan oli kelpuutettu muun muassa Kafka, Mondrian, Kundera(!), Kandinsky ja Calvino. Suomalaisia taiteilijoita ei ollut nyt listalla. Jännityksellä jään odottamaan kuulemmeko ensi vuonna viittauksia Oksaseen, Palsaan, Leinoon ja Kaivantoon!
Viitasaaren Musiikin ajan säveltäjävieraalta, Peter Ablingerilta kuulimme Uusinta-yhtyeen esittämänä yliherkän, mutta raivokkaan Verkungdigungin. Tämä käsittämätön ja runsasnuottinen kappale oli kuin kuulonsa lähes täysin menettäneen rumpalin kuulokuvia kiihkeimmän bebob-kauden jazzmusiikista.
Päivän ensimmäinen instrumentaalinen kohokohta oli eittämättä Hanna Kinnusen esittämä venäläisen Dimitri Kourliandskin FL. Tätä bassohuilulla(!) esitettyä musiikkia on vaikea kritisoida, sillä ainakin minut se vaivutti hypnoottisen uneen. Jossain syvällä aivorungossani kohtasin siperian taigan henkiolennot ja olin kuulevani luonnon vihaiset luennot homo sapiensin ahneudesta.
prikkoja rautapiikkeihin
Myös päivän toinen konsertti sisälsi paljon henkeäsalpaavan kaunista ja kiehtovaa kuunneltavaa. Ilmeisesti äitiyslomaansa viettävän Curious chamber playersin jäsenen Malin Bångin sävellys Structures of Molten Light(2011) oli varsin tyypillinen esimerkki yhtyeen epätyypillisestä ohjelmistosta. Musiikki ei kuullosta niinkään musiikilta, vaan äänikentiltä ja efekteiltä, jotka useimmiten hellivät ja herkistävät aisteja ihmettelemään, mitä kaikkea se luonto meille kuiskii.
Epätyypillinen oli myös orkesterin naisvoittoinen kokoonpano. Johtajan puikoissa oli kuitenkin japanilaissyntyinen mies, Rei Munakata. Hänen sävellyksensä Shjo oli myös vaikuttavan kaunis, mutta humoristinen kokonaisuus, joka päättyi hauskasti teenhörppimisseremoniaan! Kappaleen kuulokuva oli styroksinraapimisineen ja soittotapoineen varsin diskanttivoittoinen. Jos oikein ymmärsin kappale kertoi tarinan henkilöistä, jotka lähtivät lomallaan pohjoiseen revontulia kokemaan, mutta päättivätkin pysyä hotellin sisätiloissa.
Väliajan jälkeen saimme taas kerran ihmeteltäväksemme Viitasaaren nykymusiikkifestivaalin kummallisuuksia. Mikä oli tuo hökötys, jossa oli puupönttö, johon oli kiinnitetty metallisauvoja ja kukkaruukkuja? No, minä sanoin Juhalle, että kyseessä oli ilmiselvä tee-se-itse nykymusiikki-instrumentti a là Viitasaaren Musiikin aika. Luokanopettajan roolissa mietin samalla, miten kivaa voisi teknisen työn tunneilla valmistaa tuollainen instrumentti.
Kyseinen instrumentti oli keskeisessä osassa ruotsalaisen äänitaiteilijan Hanna Hartmanin sävellys Borderlines viululle ja kahdelle instrumentalistille. Oli hauska seurata kauniita naismuusikoita, jotka keskittyivät raapimaan instrumenttejaan pitkillä rautasauvoilla ja pujoittivat pitkiin rautapiikkeihin prikkoja vilistämään.
Uusi suomalainen nykymusiikin esittämiseen keskittyvä Uusinta – ensamble esiintyy Viitasaarella useassa konsertissa.
Teksti: Jori Mäenpää
Kuvat: Juha Hintikka
