Mämmen myllyn jauhatusoikeuden menettäneiden äänekoskelaisten valitus Keski-Suomen käräjäoikeuden ratkaisusta on kaatunut Vaasan hovioikeudessa. 15 valittajaa vaati Metsä Boardilta yhteensä jopa 5,7 miljoonan euron korvauksia, mutta joutuivatkin lopulta maksumiehiksi.
Valittajien – joukossa muun muassa Äänekosken kaupunginhallitukseen kuuluva Tommi Lunttila – oikeudenkäyntikulut nousivat lopulta reiluun 58 000 euroon. Lunttila ja muutaman muu valittajan kohdalla henkilökohtaiset asianomaiskulut nousivat lisäksi 2000–5000 euron tuntumaan.
Kalliiksi oikeuskäsittelyt tulivat metsäyhtiöllekin. Hovioikeus katsoi, että kiistan aihe – vuonna 1895 ikuiseksi sovittu jauhatusoikeuden – on oikeudellisestu rakenteeltaan epäselvä. Siksi kantajilla oli perusteltu syy viedä asia oikeuteen.
VALITUKSESSAAN kantajat katsoivat, että jauhatusoikeus on kiinteistöeläkkeeseen eli syytinkiin verrattava esineoikeudellinen käyttöoikeus. Syytingin yksipuoliseen irtisanomiseen Metsä Boardilla ei valituksen mukaan ollut oikeutta.
Lisäksi sopimuksen irtisanomista ei kantajien mukaan ollut tosiasiassa edes tapahtunut, sillä ilmoitus oli ehdollinen ja epäselvä. Kantajat katsoivat myös, että Metsä Board käytti hyväkseen heidän passiivisuuttaan irtisanomiskirjeen jälkeen. Näin ollen yhtiön toiminta oli kunnianvastaista ja arvotonta.
METSÄ Boardin mukaan jauhatusoikeus ei ollut esineoikeudellinen käyttöoikeus, koska sitä ei sidottu sopimuksessa mihinkään esineeseen tai kiinteistöön. Kyse oli siis velvoiteoikeudellisesta suoritusvelvollisuudesta.
Ja vaikka kyse olisikin esineoikeudellisesta sopimuksesta, sen merkitys oli ajan myötä vähentynyt. Yhtiö katsookin, että sillä oli siksi oikeus irtisanoa sopimus.
Hovioikeus ei pitänyt oleellisena sopimuksen luonnetta vaan perusteli ratkaisunsa irtisanomisen oikeudella. Hovin mukaan ikuisenkin sopimuksen tekevien pitää kohtuudella varautua olosuhteiden muuttumiseen liittyviin riskeihin.
Hovioikeus korosti, että kyseessä oli poikkeuksellisen pitkä sopimussuhde, jonka aikana sekä olosuhteet että osapuolet ovat vaihtuneet.
RATKAISUN mukaan oikeus jauhatukseen ei ole nyky-yhteiskunnassa samalla tavalla oleellinen kuin agraariyhteiskunnassa. Eli yhtiöllä oli oikeus irtisanoa sopimus.
Sopimisen irtisanominen oli hovioikeuden tulkinnan mukaan ehdoton. Siksi kantajille muodostui velvollisuus reklamoida asiasta.
Kunniatonta Metsä Boardin toiminta ei hovin mukaan ollut. Ratkaisussa korostetaan, että yhtiö neuvotteli aktiivisesti niiden jauhatusoikeuden piiriin kuuluneiden kanssa, jotka tarttuivat yhtiön tarjouksiin korvauksista.
KAIKEN lisäksi kanteessa esitetyt vaatimukset olivat vanhentuneet. Hyvitysvaatimuksen kolmen vuoden vanhentumisaika alkoi sopimuksen päättyessä eli 31. joulukuuta 2011. Kantajat esittivät vaatimuksensa 27 päivää myöhässä eli 27. tammikuuta 2015.
Kantajat voivat vielä anoa asiassa valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
