Jos ei täräytä ukkonen puiden runkoihin kesällä, niin sitten hajoittaa pakkanen talvella.
Äänekoivistolla asuva, valokuvausta kymmenisen vuotta aktiivisesti harrastanut Urpo Minkkinen huomasi pyhänä vanhan pihakoivunsa tilan: Pakkanen oli poksauttanut runkoon juuresta ylöspäin kapuavan viidestä kuuteen metrin pitkän railon.
– Siinä taisi ropsahti koivun iästä jokusen verran pois. Muutin tänne 40 vuotta sitten ja jo silloin oli tuo koivu iso, että saattaahan se lähemmäs satavuotiaskin jo olla, Minkkinen arvioi.
Vuosien varrella samainen puu on antanut pesän palokärjelle ja myöhemmin telkällekin. Jälkimmäinen on hieman Minkkistä askarruttanut, sillä vesistöä ei lähellä ole, pelkkää metsää vain.
– Tulin siihen tulokseen, että kun tätä Telkkämäeksi kutsutaan, niin se oli vähän kuin velvollisuus tulla pesimään. Jokin aika sitten kävi ikävästi, kun palokärki palasi jälleen koivulle ja sen tuoreesta pesäkolosta valui suuria määriä mahlaa alaspäin, onnettoman telkän pesään. Ei auttanut, vaikka porasin reiänkin mahlan poistua, telkkä lähti eikä palannut, Minkkinen muistelee pihakoivunsa edesottamuksia.
Suolahden Kameroihin kuuluva 60-vuotias Urpo Minkkinen kuvaa pääasiassa varjoliitimellä lentäessään, mutta toisinaan intoutuu myös perinteisempään luontokuvaukseen.
Kuvat: Urpo Minkkinen
Pakkasen paukauttama railo on noin senttimetrin paksuinen…
…ja viidestä kuuteen metriin pitkä.
Palokärjen pesä ylempänä ja alempana kotoaan evakkoon lähteneen telkän asumus alempana.
Terve Upi, tämä ilmiö on tuttu visakoivujen tiimoilta , niihin tulee pakkashalkeamia jo 40 vuoden jälkeen.