Suolahtelaiset Harri ”Nasu” Lehtonen ja Kirsi Lehtonen kuuluvat Neljä Ruusua -yhtyeen fanijoukon ydinposseen. He ovat iloisia, kun vuosikaudet fanitettu bändi saapuu kotikulmille, Painotalolle. Myös puhelimeen tavoitettu Ilkka Alanko odottaa perjantain keikkaa: ”Jännä tulla kattomaan kuinka Painotalo on muuttunut sitten 1990-luvun”.
Kirsi ja Harri Lehtonen ovat kiertäneet Suomea Neljän Ruusun jäljissä kymmenien tuhansien kilometrien verran.
– Helsingistä Kajaaniin ja Vaasasta Joensuuhun. Parin viikon sisällä olemme käyneet katsomassa neljä keikkaa, Jyväskylässä, Tampereella, Härmässä ja Helsingissä ja perjantaina päästään Painotalolle, laskee Harri.
Pariskunnan yhteinen harrastus on matkailu. Yksi sivujuonne on juuri Neljän Ruusun jäljessä kulkeminen.
– Livemusiikilla on todella voimaannuttava vaikutus, joten kyllä sitä jaksaa käydä kuuntelemassa kauempanakin. Tänä vuonna ollaan käyty 12:lla keikalla ja paras vuosi pitää sisällään 13 keikkaa, Kirsi laskee.
Aivan tarkkaa lukumäärää ei olla keikoista pidetty, mutta keskimäärin kymmenen keikkaa vuodessa. Neljä Ruusua viettää tänä vuonna 40-vuotistaiteilijajuhlaansa, joten tänä vuonna on keikkoja tehty enemmän – ja Lehtosille tämä on merkinnyt liikkeelle lähtemistä. Alkuunsa lähdettiin kiertämään vain lähialueelle osuvia keikkoja.
– Bändi palasi pitkältä tauolta vuonna 2011. Seuraavana vuonna innostuttiin bändistä ja sen tuotannosta ja lähdettiin ihan minne vaan, Harri sanoo.
1982 perustettu bändi iski tajuntaan vasta paljon myöhemmin. Ensin oli käyty Hurriganes ja Dingo -vaiheet läpi. Sitten opiskeltiin, perustettiin perhe ja cd-levy Popmuseo ostettiin heti ilmestyttyään vuonna 2000.
– Se biisi lähtee käyntiin niin mahtavilla rumpuintrolla, että vetää kananlihalle yhä tänä päivänä, Harri sanoo.
– Aika useasti se levy meni soittimeen ja sitä me täällä kotona kuunneltiin. Keitelejazzeilla, vuonna 2002, nähtiin eka keikka ja siinä se hurahdus sitten tuli, ja sitä on riittänyt tänne asti. Kuunneltiin takarivistä Keitelejazzien keikkaa, mutta sen jälkeen olemme pyrkineet aina eturiviin. Joku taikahan tässä täytyy olla, että me jaksetaan lähteä kuulolle ja ajaa yötä myöten takaisin kotiin. Automatka kuluu keikkaa arvioiden ja yleensä me aina tuumataan, että ”tää oli ehkä paras keikka ikinä”, Kirsi sanoo.
Musiikki vei mennessään ja se kävi molemmille. Saarijärven Kirmoilla nähty seuraava veto vahvisti fanituksen laatua korkeammalle tasolle.
– Silloin me oltiin eka kertaa Ilkan (Alanko) kanssa juttusilla, Kirsi muistelee.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Bändi on kovassa iskussa, Lehtoset jos ketkä ovat oikeita henkilöitä arvioimaan tämän.
– Hyllystä ei löydy koko bändin tuotantoa, eikä me pidetä kirjaa keikoista, mutta muutama fanituote löytyy kyllä. Jos pitäisi nimetä paras biisi tai kymmenen kärki, niin en osaisi sanoa, sillä kaikki käy. Keikalla biisit menee jo ulkomuistista, Kirsi sanoo.
Faniryhmä on pieni mutta tiivis ja sitä kutsutaan ydinposseksi. Lehtosten lisäksi löytyy suolahtelaisverta suolahtelaislähtöisestä Antti Huttusesta.
– Sillä on yksi, joka on käynyt bändin keikoilla jo viidellä vuosikymmenellä, sitten on meitä ”tuoreempia” faneja muutama. Perjantain Painotalon keikalle on tulossa koko ydinposse. Kiitos kulttuuritoimelle, kun järjestitte Neljä Ruusua Äänekoskelle, Kirsi ja Harri Lehtonen iloitsevat.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Soitto Ilkka Alangolle vahvistaa, että ydinposse on bändille tärkeä juttu. Neljä Ruusua tulee Painotalolle jo toista kertaa ja vuonna 2018 bändiä kuultiin Bar Hurmoksessa. lkka Alanko muistaa myös keikat Keitelejazzeilla ja Suolahtisalissa. Aivan varmaa muistikuvaa ei ole Holvihallin bändikisoista, jolloin yhtye toimi nimeltä Talouskukkaro.
– Mehän käydään Äänekoskella tiiviisti! Edellisestä Painotalon keikasta jäi mieleen se, että soitettiin jättimäisten paperirullien seassa, Ilkka Alanko naurahtaa.
Kun ydinpossen Lehtoset kulkevat perässä, niin eikö olekin välillä hyvä tulla tänne ”Lehtosten maille”?
– On tosi kiva tulla ja tulla tsekkaamaan millaiseksi Painotalo on muuttunut sitten 1990-luvun. Odotan myös kovasti, että pääsen kokeilemaan Harrin Saabia. Muistaakseni olen kerran kyydissä istunut, mutta en ole saanut sitä koskaan ajaa. Elättelen toiveita, että pääsin Saabin rattiin ja ajamaan pienen kiepin Äänekosken kujilla, Ilkka Alanko vinkkaa.
40-vuotistaiteilijajuhlaa viettävä Alanko on vasta 53-vuotias eli bändi on haukannut elämästä todella ison siivun. Vuosikymmenet ovat muokanneet musiikkia siinä missä miehistöäkin.
– Jos lähtee vertaamaan ensimmäisiä levyjä viimeisimpiin, niin onhan niissä aikamoinen ero. Maailma on muuttunut hirveästi ja miehet sekä teknologia siinä sivussa. Biisejä ei synny enää teinidepression voimalla eikä armeijan menemisen vastaisuudesta tarvitse enää laulaa. Laulujen aiheet ovat muuttuneet eletyn elämän myötä, Alanko pohtii.
Lehtosilla – kuin varmasti koko ydinpossella ja bändin vankalla fanikunnalla on herännyt huoli, sillä ensi vuoden keikkakalenterissa on vain pari merkintää. Joko taas tauolle, vuoden 2007 malliin?
– Silloin oltiin aivan burnoutissa, lopetettiin, eikä tiedetty tullaanko koskaan soittamaan yhdessä. Meni neljä vuotta ja palattiin yhteen ja nyt on tehty aktiivisesti keikkoja ja levyjä 11 vuoden ajan. Ollaan oltu ja tehty fiilispohjalta levyjä, meillä ei ole firmaa eikä velvotteita vaan tekeminen perustuu täysin omatahtoiseen toimintaan. Me on haluttu vaalia tätä ja on tehty keikkoja sillä periaatteella että jokainen keikka on ainutlaatuinen. Jos homma alkaa mennä rutiininomaiseksi palkkatyön tekemiseksi se ei ole hyvä asia. Jotta näin ei käy, se edellyttää taukoa.
Alanko tietää, että Suomi on pieni maa ja keikkapaikkoja on rajoitettu määrä. Kaikki on kierretty jo moneen kertaan.
– Kun yleisö haluaa joka kerta kuulla tiettyjä biisejä, niin me soittajat leipäännymme. On hyvä tajuta viheltää peli poikki. Halutaan ennakoida, vaikka vielä ei ole rutinoitumisen merkkejä ilmassa. Tauko tulee hyvään saumaan ja jos luoja suo, saattaa tulla vaikka uutta musiikkia, mutta sitä ei voi vielä tietää.
Alanko sanoo, että musiikkia tulee kun tekee.
– Mutta tuleeko siitä riittävän kiinnostavaa, sellaista, että itsekin innostuu, se jää nähtäväksi, Ilkka Alanko sanoo.
Neljä Ruusua Painotalolla pe 16.12. klo 19