Power Äänekoskella sekä Kesport Niskasella – eli Niskasilla – on saatu ottaa vastaan 70-vuotisonnitteluja. Jatkuva asiakasvirta sekä menneiden aikojen kertaus ja tuhannet tarinat sai Miina, Timo ja Toini Niskasen liikutuksen valtaan.
– On ollut aivan käsittämättömän hienoa, kun aivan yksittäiset asiakkaat ovat tulleet ja muistaneet kukkasin ja kertomuksin. Sain eräältä asiakkaalta vuonna 1955 kirjoitetun kuitin, 1953 perustetun Niskasen toinen polvi Timo Niskanen sanoo.
Toini Niskanen oli 16-vuotias kun laittoi hynttyyt yhteen tulevan kauppiaan Esko Niskasen kanssa.
– Liikkeen hän perusti minulta salaa ja voin sanoa, että vuodet olivat elämänmakuisia, kun olimme yhtenään muuttamassa tai laajentamassa. Olen saanut elää vaiheikkaan, antoisan ja vaativan elämän, Toini Niskanen sanoo.
Hän aloitti kaupan alalla vuonna 1957, kun hänestä tehtiin polkupyörän pinnoista vastaava myyjä.
– Vieläkin on muistissa pinnojen pituudet, Toini Niskanen naurahtaa.
Mieluisia kohtaamisia oli monen monta, kuten lapsuuden ystävä Anni Paanasen, 92, kanssa.
– Meille tuli sähköt Vesalehtoon vuonna 1961 ja heti hommasimme pulsaattorikoneen ja erillisen lingon, se oli Hoover -merkkinen. Se oli ensimmäinen kodinkonehankinta, joka toi ripauksen luksusta Liimattalaan, Anni Paananen muistelee.
Hän kertoo, että heillä kävi pyykkäreitä naapuritaloistakin.
– Olihan se hienoa pestä koneella, kun ennen sai lämmittää vettä padassa ja pestä pyykkilaudalla, Paananen sanoo.
Paananen muistelee kuinka Esko ja Toini Niskanen toivat pesukoneen ja lingon kotiin saakka.
– Oli mahottoman tuulinen päivä ja pellolta tuiskunnut lumi peitti tien umpeen. Myö ootettiin ja malttamattomana konetta, mutta ei niitä kuulunut.
Tie kulki Keskisen talon kautta, ja Niskaset olivat joutuneet jättämään auto ja ottamaan alle vanhan ajan menopelin.
– Saivat lainaksi vesikelkan, jolla he lykkäsivät koneet tuiskuhangen läpi meille kotiin. Matkaa oli kilometrin verran. Täytyy sanoa, että nuorilla yrittäjillä oli palvelualttius kohdalleen.
Paananen kertoo, että sähköjen tulon myötä kaikki talon valaisimet ostettiin ”Eskon liikkeestä”.
– Vieläkin ovat käytössä. Seuraavaksi hankittiin sähköhella kaasulieden tilalle. Ja annahan olla, kun ostettiin televisio, niin sitä oli koko kylä meillä katsomassa, Aili Paananen naurahtaa.
Televisio toi ulkomaailman Äänekoskelle 1960-luvun alussa. Jos ei omaa telkkaria ollut varaa ostaa tai ei ollut sähköjä, niin ohjelmia saattoi käydä katsomassa liikkeen näyteikkunassa.
– Ja aina oli paljon porukkaa nenä kiinni ikkunassa, Toini Niskanen sanoo.
Osmo Kautto, Esko Norja, Mirja Lehtonen ja Jorma Niskanen muistelivat työuraansa Niskasella.
Entiset työntekijät, Erkki Manninen, Esko Norja ja Osmo Kautto muistelevat televisioiden yleistymisen myötä tulleita pitkiä työpäiviä.
– Asennettiin antennit katolle ja käännettiin milloin Ylivieskan, milloin Tampereen suuntaan, että saadaan se yksi ainoa kanava näkyviin. Norja muistelee.
– Sitten kun saatiin toinen kanava, niin se toi uusia hommia: minä tinasin televisioon lisälaitetta ja Esko kiipesi katolle antennin kimppuun, Manninen sanoo.
Pian oltiin siinä vaiheessa, että piiska oli lähes jokaisen äänekoskelaisen katolla.
– Ja myö ne sinne asennettiin, eikä koskaan pudottu. Sitä on jälkeenpäin miettinyt, että miten se voi olla mahdollista, sillä tehtiin pitkiä päiviä aina yömyöhään saakka, Kautto sanoo.
Tuulia Tikkinen, Anneli Tikkinen, Kalevi Plattonen, Teemu Remonen ja Erkki Manninen ovat nähneet läheltä, kuinka tekniikka on kehittynyt.
Kalevi Plattonen tuli Niskaselle töihin nuorena miehenä ja jäi jokunen vuosi sitten eläkkeelle. Hän muistelee työaikaansa ilolla niin Suolahden että Äänekosken myymälöissä. Musiikkia rakastava sai olla tekniikan aallonharjalla, uusien laitteiden testaajana.
– Oli hienoa, kun äänekoskelaiset ostivat upeita stereolaitteita koteihin kun musiikin hyvään äänentoistoon haluttiin satsata. Sain olla näkemässä cd-soittimien sekä autoradioiden tulon, nykyäänhän autoissa on radiot jo valmiiksi asennettuina, Plattonen muistelee.
Anneli Tikkinen tuli Niskaselle lastenhoitajaksi ja kohta oli jo myymälän puolella. Valaisimet ja pienet kodinkoneet olivat hänen erikoisalaansa.
– Vaikka ennen käytettiin laitteet niin sanotusti loppuun haluttiin kuitenkin ostaa sitä uusinta uutta, Anneli Tikkinen sanoo.
Tuulia Tikkinen aloitti kesätöissä jotka venyivät 15 vuoden mittaiseksi. Asustepuolelta tuttu Tikkinen muisteli tuulipukujen tuloa.
– Se oli kaupallista aikaa. Kun valikoimaan tuli harjakihartimet ja vohveliraudat, niin usein niitä kysyttiin ja haluttiin, Tikkiset sanovat.
Kauppatalon valmistuttua Kauppakadulle vuonna 1961 valikoima laajeni entisestään ja pian Äänekoskella päristeltiin Niskaselta ostetuilla mopoilla. 1960-luvun puolivälissä perustettiin lounasravintola Eskon Kellari, joka toimi nykyisen Pajunkukan kellarissa. Mirja Lehtonen tuli remmiin vuonna 1969.
– Pian vastasin koko Eskon Kellarin toiminnasta. Siellä kävi ruokailijoita ja ajatusten vaihtajia tiheään tahtiin, Lehtonen sanoo.
Jorma Niskanen tuli setänsä leipiin heti armeijasta päästyään ja viihtyi eläköitymiseen saakka, vuoteen 2012 asti.
– Korjattiin kodinkoneita. Jälkeenpäin mietittynä ei ollut lainkaan kummallista, että me korjattiin koneita ja Esko myi uusia. Se oli palvelua, kun Niskaselta ostettu kone korjattiin myös Niskasella, Jorma Niskanen sanoo.
Timo Niskanen pohti, että yrityksen menestyksen avain on ollut pitkät työsuhteet. Pikaisesti laskettuna kakkukahvia nauttimaan tuli henkilökuntaa yli 200 mies-tai naistyövuoden edestä.
– Meillä on aina ollut töissä sopivasti eri-ikäisiä ihmisiä ja töitä tehdessä ollaan osattu myös pitää hauskaa. Enemmän me ollaan naurettu kuin itketty, Timo Niskanen sanoo.
– Ja aina on töihin saanut lähteä mielellään, Mirja Lehtonen komppaa.
Onnea vielä kerran! Juhlahulinat jatkuu vielä lauantaina 22.7.
Veeti Tarvainen soitti haitarimusiikkia asiakkaille. Lettujono venyi pitkäksi, mutta odotus sujui sukkelaan kuulumisia vaihtaen, Timo Niskanen kertoo.
