Nöyryys puuttuu tekemisestä, sanoo futis-Huimaa luotsaava Eliel Uronen

Jos on Äänekoskella hukattu pahemman kerran asemia koripallossa, niin jalkapallossa tilanne ei ole ainakaan parempi. Huiman miehet olivat jälleen kerran Kolmosen lohkonsa häntäpään porukka.

Neloseen putoaminen vältettiin onnekkaalla kauden aloituksella, eikä missään tapauksessa sillä, että joukkue olisi kauden mittaan kehittynyt. Faktat: kahdesta ensimmäisestä pelistä kuusi pinnaa, lopuista 18 pelistä yksi piste.

– Oli vaikea kausi. Joka peliin muuttui puoli joukkuetta. Ei päästy tekemään yhteisiä juttuja, joukkuetta ensimmäistä kauttaan valmentanut Eliel Uronen summaa kehnojen esitysten syyt.

Yksittäisiä pelejäkin voisi selitellä pitkään, mutta siitä ei kukaan kostu. Huima-futiksen kokonaiskuvassa mättää joku. On mättänyt jo pitkään.

Entisenä Huima-pelaajana Urosella on näköalaa tekemisiin ja tekemättäjättämisiin. Kun ”Eetua” hieman härkkii, niin sanainen arkkukin aukeaa.

– Touhussa on paljon kehitettävää. Meidän pitäis olla fiksumpia, Uronen aloittaa.

HUIMAN EDUSTUSJOUKKUE on elänyt omaa elämäänsä. Jonkunlainen joukkue (tai ainakin tukku peleihin ja harjoituksiin ehkä ehtiviä pelaajia) on raavittu aina kasaan ja sitten menty Kolmoseen kokeilemaan. Omanlaista linjakkuutta sekin…

Uronen haluaisi toisenlaista linjaa. Hänen mukaansa yhteinen tekemisen meininki pitäisi löytyä junioritoiminnasta saakka.

– Nyt ajatellaan vain omaa joukkuetta, ei pelaajien kehittämistä. Junnuille pitäisi olla kunnia-asia päästä pelaamaan edustusjoukkueessa. Nyt edustusjoukkue ei ole saanut kolmeen vuoteen pelaajia omista junioreista.

Suoraan Uronen ei sitä sano, mutta yleisesti on tiedossa, etteivät Äänekosken futiksen ”lippulaivan” ja Urhon pohjalta ponnistavan lupaavan, vuosina 1996 ja 1997 syntyneiden yhdistelmäjoukkueen näkemykset tulevaisuudesta ole olleet ihan samalta sivulta.

Yksi lyhyen tähtäimen avainkysymyksistä onkin se, mitä kyseinen, pian aikuisikään kasvava ryhmä tekee. Jatketaanko junnusarjoissa vai lähdetäänkö jo ottamaan miehistä mittaa. Uronen on menossa tällä viikolla katsastamaan pelaajia ja tunnustelemaan, saisiko porukasta ensi kaudeksi vahvistusta edustusjoukkueeseen.

– Uskon, että siellä olisi monta kaveria, jotka olisivat suoraan valmiita avauskokoonpanoon ensi kesänä.

MUTTA HUIMAN (ja Urhon) futiksella pitää olla se pidempikin tähtäin. Mieluummin tietysti yhteinen.

– Kaikkien tekemisessä on parantamista. Vaatimustasoa pitää nostaa. Myös taloudenhoidossa ja seuratyössä.

Uronen korostaa sitä, että työntekoa ei pidä pelätä. Muuallakin käyneen silmät ovat avautuneet Huiman touhua katsellessa.

– Äänekoskella päästään aika helpolla, on totuttu liian hyvään. Nöyryys puuttuu.

Kun tekemisen taso on, mitä on, ei ole ihme, että parhaat junnut eivät jatka Huimassa.

– Äänekoskella pitäisi nähdä pelaajan polku. Ettei tuijotettaisi vain omaa napaa. Tekeminen on liian henkilövetoista, jos mennään vain vuosi kerrallaan.

URONEN VAKUUTTAA, että edistystä on tapahtunut jo hänen aikanaan. Ainakin ensi kauden joukkueen kasaamisen pitäisi olla paremmalla mallilla.

– Sama pelleily ei voi enää jatkua joka vuosi. Jotain on jo tehtykin fiksummin ja ollaan jatkossakin tekemässä paremmin. Uskon, että kahden viikon päästä päättäjäisissä on jo suunnitelmat valmiina. Tämä ei jää pelkäksi leukojen louskutteluksi.

Erilaisia suunnitelmia, projekteja ja ohjelmia on tehty aiemminkin. Nimeltä nyt ei tässä mainita mitään eikä ketään.

– Jostain on aloitettava, mutta työ vie aikaa ja vaatii malttia. Hienoja piirustuksia ja kaavoja voi piirrellä, mutta joskus suunnitelmat ovat liian isoja. Yhdessä vuodessa ei täyskäännöstä tehdä, Uronen linjaa.

Uronen pitää hyvänä sitä, että vanhoja pelimiehiä on tullut lisää valmennuspuolelle. Vaarana on toisaalta edelleen se, että jos yhteistä linjaa ei löydy, ei homma kehity kokonaisuutena.

OMALTA OSALTAAN Uronen ei vielä ensi kaudesta tiedä. Kiinnostusta jatkamiseen tuntuu kuitenkin olevan. Ellei Huimassa niin muualla.

– Minä en luovuta ikinä. Tulen aina olemaan tekemisissä jalkapallon kanssa. Tämä oli hirveän opettavainen kausi. Mielenkiintoista oli se, miten pelaajan näkökulma muuttui kauden mittaan valmentajan näkökulmaksi.

Häviävän valmentajan, voisi piruilla. Urosen intohimo ja suorapuheisuus lupaavat kuitenkin jotain parempaa ensi kaudella – jos pesti vaan jatkuu.

Kiinnostavaa onkin nähdä, sallitaanko Huimassa seuran ikiaikaisten toimintamallien kritisointi. Saati vaatimus siitä, että asiat tehtäisiin eri tavalla.

TERHO VUORINEN