Mari Koistinen ja Heli Ingman-Piispanen ovat yhteisöohjaajia. Nimike on suhteellisen uusi, sillä tekijät palkattiin viime syksynä pilottihankkeeseen Koulunmäen ja Suolahden yhtenäiskouluille.
Opetushallitus rahoittaa hanketta perusopetuksen innovatiivisiin kokeiluihin ja kehittämiseen suunnatuilla valtionavustuksilla. Yhteisöohjaajan työn ja käynnissä olevan hankekokeilun tavoite on parantaa nuorten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että yhä useampi nuori voi huonosti.
– Osattomuuden kokemusta luo se, ettei pysty itse vaikuttamaan omaan elämäänsä liittyviin asioihin. Tämä tärkeä teema koskettaa ihan koko Suomea. Jo varhaiskasvatuksessa pohditaan, miten lapsia voisi osallistaa, Ingman-Piispanen toteaa.
Tarkoitus on siis kysyä nuorilta itseltään, mitä koulusta puuttuu. Esimerkiksi luovaa tekemistä, työrauha, kiusaamiseen puuttumisen keinoja, sporttivälkkä – tai matalan kynnyksen juttuseuraa. Sitä varten Maria ja Heliä nyitään hihasta kaikkein useimmin.
– Juttelijoita on paljon. Nuoret kaipaavat kouluun lisää aikuisia, sillä opettajilla ei ole aina aikaa kohdata, Koistinen toteaa.
Hankkeen kohderyhmää ovat 6.–9.-luokkalaiset. Yläkouluun siirtymisen nivelvaihetta helpotetaan järjestämällä tutustumispäiviä ja yhteistä tekemistä. Yhteisöohjaajat tekevät myös kaikille yläkouluikäisille Mitä kuuluu? -kyselyn, jolla on tarkoitus kartoittaa jaksamista ja hyvinvointia. Hankkeen tärkein anti on löytää uusia tapoja toimia niin, että koulussa viihdyttäisiin, ja sen toivotaan myös lisäävän lasten osallisuutta opiskelun suunnitteluun.
– Tuloksia voidaan käyttää apuna ohjaajan työn ja kouluympäristön kehittämisessä. Kyselyn jälkeen olemme paremmin kartalla siitä, miten nuoret Äänekoskella voivat, Koistinen ja Ingman-Piispanen kertovat.
Koulunuorisotyö ei ole juurtunut Äänekoskelle, joten Koistisen ja Ingman-Piispasen rooli on uudenlainen: he ovat puuttuva linkki koulun ja nuorisotoimen välillä. Kun samat kasvot ovat vastassa ensin välitunnilla ja illalla nuorisotilalla, kynnys tulla juttelemaan madaltuu.
– Nuoriin tutustuu eri tavalla, kun kohtaa heitä sekä koulussa että vapaa-ajalla. Myös nuorille se on helppoa: sama aikuinen on tavattavissa molemmissa paikoissa, Koistinen selittää.
Ohjaajat ovat saatavilla nykyaikaisesti myös puhelimitse ja Instagramissa. Nuoret ottavat yhteyttä WhatsAppissa ja kertovat asioita, joista ei haluta puhua kavereiden kanssa. Ohjaajan tärkein osa onkin usein vain kuunnella ja saada nuori tuntemaan itsensä tärkeäksi.
– Nuoria pitää kannustaa ja kehua enemmän. He tarvitsevat positiivisia kokemuksia arkeen, Mari Koistinen ja Heli Ingman-Piispanen toteavat.
Riina Nygrén
