Huiman 120-vuotisjuhlassa kuultiin puhe Olympiakomitean, suolahtelaiset sukujuuret omaavalta Mika Noroselta. Hä muistutti, kuinka kaiken urheilun ydin on siinä, että kaikki voivat kokea ja jakaa niitä samoja tunnevoimaisia hetkiä, olipa kyse sitten huippu-urheilijoista arvokisafinaaleissa tai mattimeikäläisistä omilla kuntolenkeillään tai harrastelijoista puulaakisarjan höntsäpeleissä.
Olympiakomitean viestintäjohtaja Mika Noronen muistutti juhlapuheessaan kuinka kaikki alkaa liikkeestä.
– Pienestä kipinästä, joka kannustaa ottamaan askeleen. Jokainen askel vie lähemmäksi hyvää oloa, onnistumisia, tavoitteita, unelmiakin. Liikkeessä ihminen etenee, vaikka maailma tuntuisi pysähtyvän. Liike on ajattelua – ja aistimista ilman ajattelua. Se kehittyy toistojen, venymisten, oppimisen ja epäonnistumisen kautta. Liike yhdistää arkiliikkujan, kuntoilijan, kilpailijan ja huippu-urheilijan; lapsen, nuoren, aikuisen ja ikäihmisen. Joskus liike kasvaa elämäntavaksi, intohimoksi, jopa ammatiksi. Liike luo hyvinvointia, ystävyyksiä, rakkauttakin. Ennen kaikkea: liike tekee hyvää, liikunta tekee hyvää ja urheilu tekee hyvää meille kaikille.
Noronen sanoi, kuinka nyt juhliva Äänekosken Huima on tehnyt hyvää kaikille äänekoskelaisille jo 120 vuoden ajan.
– Erik Relanderin ansiokkaan historiateoksen mukaan Huima perustettiin alkukesällä 1904 Äänekosken Työväenyhdistyksen alaisuuteen, tarjoamaan tehdastyöläisille mielekästä ja raittiusaatteen mukaista toimintaa heidän harvoina vapaahetkinään. Perustamishetkellään Huima oli 200:n ensimmäisen urheiluseuran joukossa Suomessa. Nykyisin maassamme on jo yli 10 000 urheiluseuraa, joten Huima oli yksi suomalaisen urheiluseuratoiminnan pioneereista.
Huiman syntymävuonna 1904 oli karkausvuosi ja olympiavuosi – ja myös Suomen historian merkkivuosi.
– Huiman perustamisajankohtaan, alkukesään 1904 osuu ainakin kaksi merkittävää historiallista tapahtumaa. Yhdysvaltain St Louisissa kilpailtiin tuolloin omintakeisissa kesäolympialaisissa, jotka järjestettiin maailmannäyttelyn yhteydessä, ja ne kestivät peräti neljä ja puoli kuukautta. Suomi ei vielä tuolloin osallistunut kisoihin, sillä me olimme Venäjän suuriruhtinaskunta, jonka sortokauden aikainen kuohunta kiihtyi juuri Huiman perustamishetken aikoihin, kun 16. kesäkuuta Eugen Schaumann surmasi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin Helsingissä Senaatintalon portaikossa. Samassa talossa kokoontunut keisarillisen Suomen senaatti oli hyväksynyt kolme kuukautta aiemmin anomuksen Äänekosken rukoushuonekunnan perustamisesta, mikä tavallaan toimi lähtölaukauksena Äänekosken kunnan synnylle. Vaikka Äänekosken muodostumista omaksi kunnakseen saatiin odotella vuoteen 1912 asti, oli urheilussa havaittavissa vahvaa kotiseutuhenkeä jo Huiman perustamisesta ja vuodesta 1904 alkaen, kertasi Noronen historian tapahtumia.
Hän sanoi, kuinka noista alkuhetkistä käynnistyi Huiman 120 vuoden taival, joka jatkuu edelleen elinvoimaisena ja ajassa eläen.
– Monilajinen seura on historiansa aikana niittänyt mainetta erityisesti palloilulajeissa, mutta merkittävää toimintaa on ollut myös useissa muissa lajeissa.
Noronen tiesi, kuinka koripallon merkitystä Huiman toiminnassa ja Äänekosken kaupunkikuvan luomisessa ei kenellekään tarvitse korostaa. Hänelle tulee Äänekoskesta ensimmäiseksi mieleen koripallojoukkueet.
– Huiman joukkueet ovat niittäneet menestystä pääsarjatasolla ja kasvattaneet useita maajoukkuepelaajia. Mutta on myös korostettava Huiman uskomattoman monilajista toimintaa: Seuran väreissä on kilpailtu mm. yleisurheilussa, maastohiihdossa, painonnostossa, pikaluistelussa, pyöräilyssä, uinnissa, tenniksessä, sulkapallossa ja jopa shakissa! Lisäksi on huomionarvoista, että Huima on lähtökohtaisesti ollut sillanrakentaja paikallisessa urheiluelämässä: Vaikka politiikka onkin kietoutunut osaksi suomalaisen urheilun historiaa, on Huiman yhteistyö muiden paikallisten seurojen kanssa toiminut läpi vuosikymmenten. Asioista ja lajijaosta on sovittu ja tarvittaessa toimintoja on jopa yhdistetty paremman menestyksen takaamiseksi Äänekoskelle. Myös Äänekosken kaupungin suuntaan Huima on pitänyt suhteet kunnossa, mikä yleensä onkin ensimmäinen edellytys menestyksekkäälle urheiluseuratoiminnalle paikallistasolla.
Tänä päivänä Äänekosken Huiman jaostot järjestävät vuosittain tuhansia harjoitustapahtumia ja satoja kilpailutapahtumia.
– Seuran jäsenenä on lähes 6 prosenttia kunnan asukkaista. Suhdeluku on sama, kuin jos jossakin yhdessä helsinkiläisessä seurassa olisi yli 34 000 jäsentä. Ja jäsenistön lisäksi seuran toiminnan vaikutuspiirissä on vielä huomattavasti laajempi osa kuntalaisia.
Noronen sanoi, kuinka Seurat tuottavat myös laadukasta kilpa- ja huippu-urheilua. Hän muistutti, kuinka kilpaurheilu on tärkeää itsessään, koska se opettaa hyvää kilpailua ja muita elämäntaitoja, rakentaa yhteisöllisyyttä, luo työpaikkoja ja tuottaa verotuloja sekä tarjoaa elämyksiä kaikille suomalaisille.
– On kiistaton tosiasia, että liikunta ja urheilu antaa yhteiskunnalle enemmän kuin se ottaa; yhteiskunta saa liikuntaan ja urheiluun tekemänsä sijoituksen moninkertaisena takaisin, niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin kansanterveydellisestikin. Juuri nyt liikuntaa ja urheilua tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan. Erityisesti sitä tarvitaan kestävyysvajeen purkamiseen, sillä ilman terveyden ja toimintakyvyn kohentamista nykyistä yhteiskuntamalliamme ei voida säilyttää.
Hän muistutti, kuinka terveyden ja toimintakyvyn kohentaminen vaikuttaa työllisyyteen, tuottavuuteen, työurien kestoon ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kuluihin.
– Liikunta edistää oppimista, viihtymistä ja tuottavuutta. Liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset ovat UKK-instituutin arvion mukaan noin 4,7 miljardia euroa vuodessa, ja nämä kustannukset olisivat vieläkin massiivisemmat ilman urheiluseurojen tekemää arvokasta työtä. Tuota summaa voi verrata vaikkapa siihen, että meneillään olevat Puolustusvoimien hävittäjähankinnat maksavat saman verran. Karrikoiden voisikin sanoa, että jos ihmiset liikkuisivat oman terveytensä kannalta riittävästi, olisi hävittäjähankinnat vuodessa kuitattu. Näin valtava on liikunnan ja urheilun merkitys tämän päivän Suomessa. Ja sitä merkitystä täällä Äänekoskella pitää yllä erityisesti 120-vuotias Huima, Noronen painotti.
Noronen kertoi seuranneensa Huiman toimintaa jo pienestä pitäen.
– Vaikka olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Kuopiossa, sijaitsi mummolani Suolahdessa, jossa 1980-luvulla kesäpäivät täyttyivät usein pihapeleistä ja serkusten välisestä urheilusta. Samalla käytiin läpi Huiman kuulumiset, milloin Huima oli nousussa ja milloin laskussa. Joskus käytiin katsomassa Huiman koripallo- ja jalkapallomatsejakin. Jo silloin mieleen jäi tapahtumien tunnelma: Huimalla totisesti oli väliä täällä Äänekoskella. Nykyisin seurailen Äänekosken tapahtumia etäältä Espoosta, mutta hämmästyttävästi Huima nousee esiin keskusteluissa oman työyhteisöni sisällä. Meillä Olympiakomiteassa työskentelee myös teille kaikille tuttu Juha Sten, jonka kanssa jaamme aina muistoja Äänekoskesta ja Suolahdesta. Samalla tavoin Äänekosken ja Huiman historiaa muistelemme usein Suomen Urheilumuseon tietopalvelun asiantuntijoiden Vesa Tikanderin ja Matti Hintikan kanssa. Molemmathan ovat Ääneseudun miehiä ja tietenkin pesunkestäviä urheilumiehiä.
Oman työnsä ohessa Noronen toimii nuorten yleisurheiluvalmentajana Espoon Tapioissa.
– Vaikka Espoon Tapiot on yksi Suomen suurimmistä yleisurheiluseuroista, niin yritämme aina ihaillen ottaa oppia siitä tavasta, jolla pienempien kuntien seurat kykenevät rakentamaan yhteisöllisyyttä ja järjestämään laadukasta, turvallista ja edullista kaikille sopivaa harrastustoimintaa. Tästä nimenomaisesta asiasta Äänekosken Huima on loistava esimerkki.
Noronen toi onnittelut 117-vuotiaan Suomen Olympiakomitean puolesta 120-vuotiaalle Äänekosken Huimalle.
– Tämä ikäjärjestys osoittaa, että suomalainen urheilu rakentuu, elää ja voi hyvin nimenomaan seuratoiminnan varassa. Seurat hallinnoivat lajiliittoja, jotka puolestaan hallinnoivat liikunnan ja urheilun keskusjärjestöä, eli Suomen Olympiakomiteaa. Järjestys on oikein päin, kun ruohonjuuritasolta ja paikallisesta arjesta määritellään, mitä valtakunnan tasolla tehdään. Me Olympiakomiteassa totisesti tiedämme sen, että urheilu on vahvaa aaltoliikettä, jossa voitot ja tappiot vuorottelevat, ja kansan ja median voimakkaat reaktiot pitävät huolen siitä, että liikunta ja urheilu pysyvät otsikoissa niin hyvinä kuin huonompinakin hetkinä. Kaiken tämän vaihtelevan turbulenssin keskellä on silti hyvä pitää mielessä, että liikunnan ja urheilun arvokas ydin on ja pysyy, ja sitä ydintä me kaikki haluamme omalla toiminnallamme vaalia. Siinä ytimessä on edelleen kyse ihmisen oman maksimaalisen potentiaalin tavoittelusta, unelmien metsästämisestä, rajojen rikkomisesta, voitoista ja tappioista, ihmisen elämää voimaannuttavista kokemuksista.
Noronen sanoi, kuinka kaiken urheilun ydin on siinä, että me kaikki voimme kokea ja jakaa niitä samoja tunnevoimaisia hetkiä, olipa kyse sitten huippu-urheilijoista arvokisafinaaleissa tai mattimeikäläisistä omilla kuntolenkeillään tai harrastelijoista puulaakisarjan höntsäpeleissä.
– Se on aina yhtä hienoa, kun sydän lyö, happi kulkee ja veri kiertää, kun tossun tai monon kärki painetaan lähtöviivalle, tai kun asetutaan aloitusympyrään. Silloin jotain suurta on tapahtumassa ja ihminen on kaikkein eniten elossa. Noihin hetkiin kiteytyy myös Äänekosken Huiman tarina, sanapariin, joka jo vuonna 1904 ommeltiin seuran lippuun: Se sanapari on ”Eläköön urheilu!”. Ja juuri tuon osuvammin ei urheilun ydintä ja Huiman 120-vuotista taivalta voi kiteyttää. Joten huimasti onnea, ja eläköön Huima, Mika Noronen toivotti.
Mahtava puhe Mika Noroselta! Ei voi kuin onnitella Huimaa! Äänekosken toinen iso seura, Äänekosken Urheilijat on myös jo 92v, mutta virkeä seura sekin yhä.