Nana Meyer-Sohlmanin matkakertomus ja -vinkkejä.
Idea syntyy
Olin tehnyt lukiossa tutkielman Madagaskarista ja siitä asti aina välillä haaveillut pääseväni sinne joskus. Eräänä päivänä puhuimme ystäväni Soilen kanssa matkoista ja selvisi, että häntäkin kiinnosti Madagaskar. Tuumasta toimeen. Lähdimme tutkimaan netistä lentojen hintoja. Lopulta löysimme lennot syyskuulle Helsingistä Pariisiin ja sieltä Madagaskarin pääkaupunkiin Antananarivoon hintaan 1380 euroon per henkilö.
Ideasta tekoihin
Istahdimme alas miettimään matkareittiä. Onneksi suunnittelu oli helppoa, sillä mieltymyksemme täsmäsivät täysin. Kumpikin halusi nähdä viidakkoa, pikkukylien elämää, Pangalanesin kanavan ja Intian valtameren. Reittimme kulki pääkaupungista itään, sieltä matkasimme pikkukylien ja viidakon läpi valtameren rantaan. Lopulta lähdimme tulemaan pikkuhiljaa takaisinpäin. Yövyimme matkan varrella eri luonnonpuistoalueilla. Kokonaisuudessa vietimme Madagaskarilla 11 päivää.
Reittimme tarkkaan:
Aluksi vietimme kaksi yötä pääkaupungissa Antananarivossa. Seuraavaksi suuntasimme vuokra-autolla kuskin kera noin 300 kilometrin päähän Brickavilleen, sen jälkeen Manambatoon ja veneellä Pangalanesin kanavaa pitkin Ampitabe-järvelle Fantasia Villageen. Fantasia Villagessa vietimme kaksi yötä. Tämän jälkeen lähdimme veneellä takaisinpäin Rasoabe-järven rannalla sijaitsevaan Acacias bungalowsiin yhdeksi yöksi. Seuraavan aamuna matkasimme autolla Moramangan kautta Andasibeen lähelle Mantadian luonnonpuiston äärellä sijaitsevaan Feon´ny Alaan hotelliin ja täältä takaisin Antananarivoon.
Kaupunkielämää Madagaskarilla
Näin jälkeenpäin ajateltuna pääkaupungissa olisi riittänyt yksi päivä. Antananarivon liikenne on katastrofaalinen, autot määräävät tahdin ja jalankulkijat ja kanat juoksevat alta pois, jos ehtivät. Kaupunki on likainen ja rakennukset näyttävät luhistuvan hetkenä minä hyvänsä. Toki kaupungilla oli parempiakin kaupunginosia, joissa eli rikkaampi väki, mutta ei sielläkään kovin kaunista ollut. Kadut ovat täynnä kerjäläisiä ja kaupustelijoita. Kerjäläisille kelpaavat niin vaatteet, ruoka kuin rahakin.
Tanan keskustassa olisi ollut paljon kuvattavaa, mutta en hirvinnyt ripustaa isoa järkkärin möhkälettä kaulaani. Lopulta tyydyin kuvaamaan hotellin ja vuokra-auton ikkunasta. Huvittavaa oli, että tapasimme ainoat valkoihoiset ihmiset meidän lisäksemme hotellin ravintolassa, kaduilla ei näkynyt ainuttakaan valkoihoista.
Yllätyksiä viidakossa
Alunperin meidän piti viettää kaksi yötä idässä hotelli Palmariumissa. Kun saavuimme perille, mies osoitti viidakkoon ja kertoi huonolle englannilla, ettei heillä olekaan tilaa ja meidän huone olisi tuohon suuntaan 20 minuutin kävelymatkan päässä. Sydämen tykytyksen rauhoituttua pyysimme opasta näyttämään tietä. Hämärä oli jo laskeutumassa ja edessä olivat meidän ensimmäiset askeleemme viidakkoon. Lopulta saimme oppaan ja kävelimme sen pari kilometriä. Tulimme hotellia vielä paljon ihanempaan paikkaan. Fantasia village oli tämän ihanuuden nimi. Sitä piti italialainen mies vaimonsa kanssa. Me olimme ainoat asukkaat koko alueella ja meitä kohdeltiin kuin kuningattaria. Olimme ensimmäisiä suomalaisia alueella ja niinpä mies halusi nostaa kunniaksemme suomen lipun. Mies luetteli kaikki suomen urheilijat ja rallikuskit, jotka tiesi nimeltä ja alkoi esitellä meille Rapalan uistimiaan. Kaiken kaikkiaan tämä oli paras paikka koko reissumme aikana.
Paniikin poikasta
Luimme paljon Madagaskar-aiheisia kirjoituksia ja varoituksia ennen lähtöämme. Kävimme otattamassa A- ja B-hepatiitit, jäykkäkouristuksen ja MPR-rokotteen. Lisäksi söimme malarianestolääkkeitä. Madagaskarilta ei löydy myrkyllisiä käärmeitä, vaarallisia nisäkkäitä eikä aikuisille tappavan myrkyllisiä skorpioneita tai hämähäkkejä. Muita ikävyyksiä sitten riittääkin. Vaarallisimmat eläimet taudintartuttajien lisäksi lienevät hait ja muut merenrantojen ihmeellisyydet kuten rouskut, velhokalat ja meduusat sekä Niilin krokotiilit, joita tavataan koko Madagaskarin alueella. Lisäksi saarella liikkuu ikäviä sairauksia, kuten vesikauhua, Dengue-kuumetta ja leptospiroosi. Erittäin inhottavia ovat halkiomatotauti ja koukkumatojen aiheuttama anemia sekä strongyloidiaasi, jotka kaikki tulevat erilaisten matojen tunkeutuessa ihon läpi. Näitä matoja löytyy niin maalta kuin makeasta vedestäkin. Kaiken muun lisäksi viidakossa kulkijan saattaa yllättää torakat ja pensaista ohikulkijan päälle tiputtautuvat iilimadot. Ja sitten on vielä merirosvot, maantierosvot ja taskuvarkaat. Näistä kaikista varoiteltiin pitkin internettiä.
Vaarallista elämää
?Vaarallisista? eläimistä tapasimme matkallamme muutama rauhallinen verkossaan kiikkuva hämähäkki, yksi kuollut skorpioni, muutama kymmenen kappaletta hyttysiä ja muutama torakka. Krokotiilejakin nähtiin, mutta meitä erotti kivireunus. Krokoja olisi ollut monin paikoin meidän oleskelupaikkojenkin lähellä luonnossa, mutta paikalliset ovat huolehtineet ihmisten turvallisuudesta aitaamalla ne alueet, mistä krokotiilit pääsisivät hotellialueille. Kahlasimme meren rannassa ja näissä ?matoisissa? järvissä, mutta mitään vaarallista emme havainneet. Söimme mielin määrin paikallista ruokaa seebun lihasta sammakonkoipiin, majoneesiin tehtyjä salaatteja, kanaa ja niiden munia, kalaa, kylmiä ruokia. Siis loppujen lopuksi kaikkea, mistä oltiin varoitettu, eikä minkäänlaisia vatsaongelmia ilmennyt koko reissulla.
Rauha turisteista, erossa luksuksesta
Kaikkea muuta tapasimmekin sitten mielin määrin: lemureita, pieniä monivärisiä sammakoita, kameleontteja, gekkoja, sirkkoja, perhosia, lintuja, upeita orkideoita, hedelmäpuita, riisipeltoja, maisemia ja vuoria. Matkallamme törmäsimme köyhyydessä eläviin ihmisiin, jotka olivat silti uskomattoman elämäniloisia ja ystävällisiä persoonia. He olivat kiitollisia siitäkin vähästä, mitä heille oli annettu. Tämä kaikki tekee Madagaskarista uskomattoman matkakohteen ihmiselle, joka ei kaipaa turisteja eikä luksusta ympärilleen. Madagaskarilla saa kokea maan omaa kulttuuria, paikallisten elämää ja nähdä luonnon luonnollisena eikä turisteille tehtynä.
Ei mikään kallis matkakohde
Maassa pärjää aika vähällä rahalla. Halvimmat hotellihuoneet maksoivat kahdeksan euroa yöltä. Toiseksi viimeiseksi yöksi otimme matkamme kalleimman hotellin, luksushotelli Sunny Gardenin, jossa sviitti maksoi meiltä yhteensä 100 euroa. Hotelleita varatessa kannattaa ottaa sähköpostilla suoraan yhteyttä kyseiseen hotelliin, jotta välttyy turhilta välittäjämaksuilta. Ruokakin on halpaa, kalleimmat ruoka-annokset olivat paikallista valuuttaa noin kuuden euron paikkeilla. Oluesta maistoimme three horse -olutta, joka oli 0,65l litraa ja maksoi alle 2 euroa.
Turistina selviytymistä
Kielinä saarella puhutaan malagassia ja ranskaa. Englantia puhutaan vähän ja huonosti, joten on suositeltavaa, että osaa edes vähän ranskaa. Englantia ei kannata yrittää puhua pitkillä hienoilla lauseilla, vaan luetella vain muutama tärkein sana. Esimerkiksi ei kannata sanoa: ?Me lähdemme metsään ja tarvitsemme oppaan? vaan luetelle sanat ?metsä? ja ?opas?. Tämä tuli todettua monessa tilanteessa, kun Soile aina neuvoi mua puhumaan yksinkertaisemmin.
Matkustusaika kannattaa miettiä tarkkaan. Pahin turistikausi on Madagaskarin kesällä, eli loka-joulukuussa. Tosin Madagaskarin turismi on vasta kehittymässä, joten kauhean suuriin turistijoukkioihin ei matkallaan törmään. Tammi-maaliskuussa sen sijaan saapuvat myrskyt, syklonit ja sateet. Silloin tiet tulvivat ja voi olla vaikea päästä tiettyihin paikkoihin. Me oltiin syyskuussa, jolloin kevät oli pitkällä. Saarella ei ollut vielä liian kuuma (päivällä noin 28-30 astetta, yöllä asteet tippuivat 12:sta), ötököitä ei ainakaan nyt pahemmin ollut ja turisteja ei nähty kuin ihan muutama.
Pakkasimme mukaan paljon tavaraa, mutta lopulta tarvitsimme niistä vain murto-osaa. Tosin aluksi meillä oli hankalaa saada edes rinkat perille asti. Mun rinkka tuli kahden päivän päästä Johannesburgista. Ja se taksikyyti, kun haettiin rinkka lentoasemalta oli kuin B-luokan kauhuelokuvasta. Soilen rinkka sen sijaan palautui tuloreissulla suoraan Pariisista Suomeen, eli Soile oli koko reissun ilman rinkkaansa. Me jouduttiin hommaamaan sille kaikki tavarat pääkaupungista, missä myytiin pelkkää turistikrääsää, auton ruosteisia osia, puhelinliittymiä ja elintarvikkeita. Edes postissa ei myyty tarpeeks postimerkkejä 11 postikorttiin.
Muuta perustietoa:
– Madagaskar on maailman neljänneksi suurin saari, pinta-alaltaan 587 041 km2 (Suomi 338 430 km2)
– Maailman seitsemänneksi köyhin valtio
– Väkiluku 20,6 milj.
– Viralliset kielet malagassi ja ranska
– Aikaero Suomeen: kesällä sama, talvella + 1 tunti
– Pääkaupunki Antananarivo, 1,6 milj. asukasta
– Valuutta: Madagaskarin ariary (MGA), mutta eurokin kävi kaikkialla missä me kävimme!
(yksi euro vastaa noin 2700 MGA:ta)
