Valtran pääluottamusmies Ville Kivimäki ja Metsä Woodin Suolahden tehtaiden pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kertovat, kuinka kyyti on ollut kylmää.
Pääluottamusmiehet olivat kutsutut niin pääministeri Petteri Orpon kuin työministeri tapaamisiin.
– Mielestäni nämä ministerivierailut ovat olleet vaalityötä. Ei olla luvattu mitään, mikä työntekijää tässä tilanteessa auttaisi. Ollaan saatu osaaottavia katseita osaksemme, ei mitään muuta. Ei olla vastattu valtaviin huoliin, joka koskettaa aivan konkreettisesti irtisanottuja tai muutosneuvottelujen pyörteessä olevia, Ville Kivimäki sanoo ja kertoo ymmärtävänsä kaupungin ilon ministerivierailuista.
– Kaupunki tarvitsee tukea, jotta organisaatiot pyörivät, Kivimäki jatkaa.
– Satosen vierailu on täysin poliittinen vierailu, sillä ei me lupauksia tai kättä pidempää saatu, Osmo Kääriäinen komppaa.
Hallituksen ajamat leikkaukset, tai kuten pääluottamusmiehet sanova niitä heikennyksiksi sanovat, osuvat kovaa tehtailta irtisanottuihin tai lomautetuille.
– Omavastuupäivät pidentyivät viidestä päivästä viikkoon. Kun ansiosidonnaisia leikattiin huhtikuussa, arvioitiin, että 17 000 lasta tippuu lapsiköyhyyteen. Niin mitä tehtiin: otettiin lapsikorotus pois. Jos sinulla on kolme lasta, se tiesi 250 euron heikennystä tuloihin. Noin 3 000 kuukausipalkkalaiselle nämä hallituksen leikkaukset tarkoittavat kokonaisuudessaan 600 euroa, ja 70 työttömyyspäivän jälkeen tulotaso tippuu tästäkin, Kääriäinen laskee.
Kääriäinen ja Kivimäki eivät usko, että valtion velkalaiva kääntyy leikkausten myötä.
– Tämä on hallituksen ideologinen näkökulma, että kaikki tukitoimet otetaan pois, jotta ihmisten on pakko mennä töihin. Mutta kun niitä töitä ole! Valtionvarainministeri huusi puheessaan, että ”menkää töihin”, ja sillä hetkellä Suomessa oli 270 000 työnhakijaa, josta kokoaikaisia työpaikkoja oli 7600. En ymmärrä, kuinka näin kehdataan huudella, kun ihmisillä on todellinen hätä, Kivimäki puuskahtaa.
Metsä Woodin tehtailla ei tule alkuun niin sanottuja kovia irtisanomisia, vaan eteenpäin mennään lomautuksien kautta. Koivuvanerin valmistaminen loppuu maaliskuussa ja havuvaneria tehdään vuoden 2026 loppuun saakka.
Muutosturva ja siihen liittyvä byrokratia sekä te-uudistus aiheuttavat suurta huolta.
– Ansiosidonnaiseen päivärahaan tullut lakimuutos on ruuhkauttanut kassojen toimintoja, ja sen myötä ihmisten rahan saanti on viivästynyt. Mieleen hiipii ajatus, että ei taideta ymmärtää ihmisten tämän hetkistä hätää, jota perheissä nyt podetaan. Lupaukset pitäisi muuttaa konkreettiseksi eli toimiviksi palveluiksi ja ansioksi, jotta pärjää, Kivimäki sanoo.
Kääriäinen vinkkaa toimimaan etukenossa.
– Jos joudut odottamaan vähiä rahoja, on kierre valmis, ja elämä menee hankalaksi. Jos irtisanominen sattuu lomakaudelle, se voi venyttää kuukaudella rahan saantia.
Työtön työnhakija tarvitsee lausunnon te-palveluista. Sen jälkeen hän menee kassaan ja siellä määritellään päiväraha.
– Jos saat bruttona 150 euroa päivässä, niin ansiosidonnainen on 65 euroa. Leikkuri vie tästä summasta vielä 20 prosenttia.
Pitkään edunvalvonnassa olleet toteavat kyydin olevan kovasti kylmää. Huolia riittää kun myös aikuiskoulutuksesta leikataan.
– Ei näin häijyä hallitusta ole Suomessa vielä ollut. Edunvalvonnassa ja ay-liikkeellä oli tiedossa mitä tulee tapahtumaan, mutta äänestäjä ei sitä tajunnut, kun 30 prosenttia SAK:n jäsenkentästä äänesti perussuomalaisia. Sääntöviidakko on sellainen, ettei sitä kaikki edes tajua, ennen kuin leikkuri osuu omalle kohdalle, Kääriäinen sanoo.
Hallituksen leikkaukset tulevat näkymään Äänekoskella, sillä työpaikkoja katoaa nyt 430.
– On hankala lähteä pois paikkakunnalta työn perässä, jos sinulla on omistusasunto alla, lapsien harrastukset ja kaveripiiri täällä. Työttömien turvaverkko on nyt täynnä ihmisen kokoisia reikiä. Emme ole todellakaan pohjoismaisella tasolla, kun pienestä turvaverkosta leikataan vielä enemmän ja silti pitäisi olla ketteriä irtisanomaan, vaikka ei olla ihmisten kannalta katsottuna tasapainossa, Kivimäki sanoo.
Valtran tehtailla ovat tunnelmat olleet odottavat. Muutosneuvottelut on saatu päätökseen, ja irtisanomisia on jaettu. Eläkeputki poistuu asteittain, siihen voi vielä vuonna 1964 syntyneet päästä. Palkkatuen päättyminen ei anna eläkeputkessa oleville toivoa.
– Ei ole enää paikkoja, missä voisi päivänsä nollata. Tämä on ollut kuin venäläistä rulettia, kun kukaan ei tiedä kenen on aika lähteä – olenko se minä vai työkaveri, Kääriäinen kertoo.
Kesällä ja viikko sitten jaettiin Valtralla irtisanomista. Kivimäki kertoo, että ihmiset reagoivat irtisanomisiin kukin tavallaan.
– Siinä on koko tunneskaala käytössä: on voimakkaita tunteita, voi olla myös häpeää ja epäonnistumisen kokemuksia. Moni elää nyt hetkessä ja omassa kaaoksessaan, ja työttömän arjen lisäksi tuli vielä työttömyysturvan myötä tullut sääntösoppa.
Tehtaille on pyydetty apuja.
– Meille tulee tammikuussa infopäiviä, jossa mukana ovat A-kassa, Eläke Varma ja te-toimiston väkeä, Kääriäinen sanoo.
Myös Valtralla on ollut samanlaista toimintaa.
– Äkillinen rakennemuutos on nyt Äänekosken todellisuus. Jos meille sanotaan, että palkankorotusten suhteen pitäisi olla isänmaallinen, niin se on jo paksua puhetta, Kivimäki sanoo.
– Jos olet ollut 35 vuotta sorvilla ja sinun on lähdettävä avoimille työmarkkinoille sillä osaamisella, niin sinulla ei ole mitään käryä mitä tehdään. Silloin olet yhteiskunnan rattaista pois ja samalla putoat pois sosiaalisista verkoista, kun työyhteisö häviää. Suurin huoli on perheistä, joissa on alaikäisiä lapsia, joiden pitäisi päästä harrastamaan, saamaan ruokaa ja vaatteita, Osmo Kääriäinen muistuttaa.
– Sosiaalitoimi tulee olemaan kovilla, kun näyttää siltä, että turvaverkkoa ja työpaikkoja ei ole. Nyt ollaan pohjalla, Ville Kivimäki sanoo.
Juttu on julkaistu 11.12. ÄKSän printissä.
