Tänään torstaina se tapahtuu: palaan koripalloilijana pääsarjatasolle. Siitä onkin osapuilleen 15 vuotta, kun viimeksi pelasin huipulla.
Vastaan asettuvat viime kevään hopeamitalistit, Äänekosken Huiman naiset siis. Sama oli vastustaja silloin joskus vuonna 1997 (?).
Oma joukkueeni on vaihtunut viime kerrasta, sillä tällä kertaa edustan ÄKSää Sponsors United -nimisen yhdistelmän jäsenenä. Ottelu pelataan Äänekosken Liikuntatalolla klo 18 alkaen. Edellisellä kerralla edustin Kessua eli Keski-Suomen urheilutoimittajain joukkuetta.
Huiman naisjoukkue on siis se pääsarjatason porukka. Eli kun heitä vastaan pelaa, on väljän tulkinnan mukaan pääsarjatasolla. Itse en tosin ole koskaan aikuisiällä pelannut kolmosdivaria ylempänä.
Junnuna, Huimassa siis, taisin melkein olla SM-peluri. Ihan varma en enää ole. Olin ainakin siinä B-poikien ikäluokassa, joka selviytyi kaudella 1980-81 SM-sarjaan.
Vuosina 1964 ja 1965 syntyneistä kootussa joukkueessa oli silloin ihan oikeasti lahjakkaita urheilijoita. Huiman ykkösjoukkueeseen porukasta nousivat ainakin Kotilaisen Rike ja Parantaisen Zaire – ja tietysti Pajus-Tipi, huoltajaksi tosin vain. Mutta pelasihan Tipi futista myöhemmin 80-luvulla Huiman ykkösjoukkueessa, samaten kuin Nikulan AaPee, joka siis myös kuului tämän B-junnujen SM-sarjajoukkueen avainpelaajiin.
Myöhemmin keihäänheitossa ÄU:lle nuorten SM-kultaa voittanut Poutiaisen Ipi oli joukkueen voimamiehiä?
Lue blogi kokonaan osoitteessa http://terhovuorinen.blogspot.fi
