Klassikkoteatterin vuosittainen taidepläjäys on käsillä. Klassikkoteatterin 17-vuotis-kauneimmillaanolo-juhlaesitystarjoilee uskomatonta heittäytymistä, vinkeää näkökulmaa ja takuuvarmaa naurun hytistelyä.
Klassikkoteatterin lavastutalkooväki, eli Lasse Forsgren, Mika Lahtinen, Tiina Oksanen-Vehkala ja Pilvi Honka ovat koonneet näytelmän kokonaisuudessaan viikon 33 aikana.
Aiemmin ideoidut hahmot, kappaleet ja juonikuviot on hylätty. Taide haluttiin pitää fressinä viimehetkiin asti.
Luvassa on dekkaria, ehkä jopa murhamysteeriä. Näytelmä tulee olemaan tekijäryhmänsä kuvaus.
– Kaikki meidän kokemukset on tuonut meidät tähän. Kaikki, mitä meillä on selkärepussa on tässä näytelmässä, Honka kertoo.
Keskiviikkona työryhmällä oli vielä hyvin niukat eväät näytelmälle. Kirpparikierros ja vanhempien komeroista kaivetut rekvisiitat olivat kuitenkin jo vihjanneet näytelmän kulkua.
– Näytelmähän perustuu Agapetuksen näytelmään Assessorin naishuolet, ja Kaverille ei jätetä -sarjan jaksoon Assessorin mieshuolet. Tai ei niinkään perustu vaan se on ikään kuin rakennettu sen päälle, Forsgren kuvailee.
– Tämä on palimpsestinen! Honka täräyttää.
– Mikä?! työryhmä kysyy ällistyneenä.
Virttynyt nallekin saa uuden elämän tämän ryhmän käsissä.
Tästä se lähtee.
Pienen googlettamisen ja nopean ajatusten kasaamisen jälkeen asia on selvä:
– Palimpsesti on antiikin aikainen tai keskiaikainen, useimmiten pergamentille kirjoitettu käsikirjoitus, jonka alkuperäinen teksti on myöhemmin pyyhitty tai raaputettu pois ja korvattu uudella tekstillä. Vanhemman tekstin voi usein kuitenkin erottaa uudemman tekstin alta, joko paljaalla silmällä tai nykytekniikan avulla, esimerkiksi infrapuna- tai multispektrivalokuvauksella, Honka lukee kännykän näytöltä.
– Joo. Tämä näytelmä on palimpsestinen manifesti! Forsgren kuittaa.
– Eli jos yleisö haluaa nähdä alkuperäisen Kaverille ei jätetä -jakson niin mukaan voi ottaa infrapunalasit, Oksanen-Vehkala nauraa.
– Teatterikiikareilla voi siitten kuikuilla niitä ylempiä kerroksia, Honka lisää.
– Eli hyvä on olla mukana jonkinlainen katseluväline, työryhmä kertaa.
Kuten aina, Klassikkoteatteri tarjoilee siis varmasti jotain uutta ja mahtavaa. Välillä korkealentoista, välillä täyttä matalalentoa. Liikaa tarinasta ei voi kertoa, se pitää kokea itse.
Klassikkoteatteri XVIII Rosessorin miesvuodet, Äänekosken Rantapuiston kesäteatterissa.
Esitys on Klassikkoteatterin (entisen Varjoryhmän / Lapioryhmän / Kuppikunnan / Purkinavaajan / Terapiaryhmän) 17-vuotis-kauneimmillaanolo-juhlaesitys ja Klassikkoteatteri-nimellä toimimisen 10-vuotisjuhlaesitys.
Esitykset:
la 15.8. klo 14.07 (ensiesitys – juhlanäytös I)
la 15.8. klo 20.56 (orastava yö – juhlanäytös II)
su 16.8. klo 14.01 (viimeinen esitys yleisön pyynnöstä tai ilman – juhlanäytös III).
Vapaa pääsy! Kesto tulee olemaan tunnin tietämillä. Tuskin kahta tuntia. Kattamaton katsomo.
