Metsästys ei ole vain miesten harrastus. 19 -vuotias Kaisu Kytölä kannustaa naisia lähtemään rohkeasti mukaan lajiin.
Kaisu Kytölän metsästysharrastus alkoi jo pikkutyttönä isän mukana. Isä oli aktiivinen metsästysharrastaja, tuttu kasvo niin koirakokeissa, SRVA-toiminnassa, kuin metsästysseuran talkoissa. Isän kanssa Kaisu pääsi tutustumaan metsästyksen koko kirjoon.
─ Metsästyksessä minua kiinnostaa kaikki muodot, linnustuksesta hirvijahtiin. Eniten kuitenkin käymme pienpetopyynnissä, Kaisu kertoo.
Kotona Koivistossa asustelee kaksi metsästyskoiraa, petolinjainen suomenajokoira Unto ja patterdalenterrieri Elli. Unton tehtävä petojahdissa on ajaa peto kiinni ja ilmaista milloin se on pysähtynyt. Elli taas on luolakoira, joka ajaa pedon ulos koloista ja luolista metsästäjän lopetettavaksi.
Vuonna 2014 Kaisun perhettä kohtasi suuri suru, kun isä menehtyi yllättäen.
─ Isä oli aina kiltti kaikille ja ei koskaan kieltäytynyt auttamasta muita. Hänestä ei kenelläkään ollut pahaa sanottavaa, Kaisu muistelee isäänsä.
Harrastus ei kuitenkaan kuollut isän mukana. Metsästyskärpänen oli puraissut nuorta naista jo niin lujaa, että surusta huolimatta harrastus jatkui. Osasyynä oli myös koirat, joiden Kaisu halusi pääsevän jatkamaan sitä tarkoitusta, mihin ne olivat jalostettu ja perheeseen hankittu.
─ Ihan paras juttu metsällä on se, että koira saa onnistumisia. Se on paras tunne maailmassa. Ei metsästyskoiraa voi pitää vain kotikoirana, kyllä sen on päästävä töihin, Kaisu toteaa.
Isän jalanjäljissä tytär jatkoi Koiviston Eränkävijöiden metsästysseurassa. Seurassa nuori nainen on otettu vastaan äärimmäisen hyvin.
─ Kaikki ovat ystävällisiä ja suhtautuvat minuun hyvin. Ei seurassa hirveästi ole naisia mukana, mutta minua on aina kohdeltu ihan kuin ketä tahansa muutakin. Kannustan kyllä muitakin naisia lähtemään rohkeasti mukaan, jos metsästys yhtään kiinnostaa!
Varsinaisen metsästyksen lisäksi seuroissa tehdään paljon muutakin. Riistakolmiolaskennat ovat tärkeä osa lintukantojen määrittämiseksi ja seurat ovat mukana SRVA (suurriistavirka-apu) toiminnassa, jonka tehtävänä on muun muassa jäljittää ja lopettaa autokolareissa haavoittuneet eläimet.
─ Joku on minulta kysynyt, että miten voit tappaa eläimiä? Olen vastannut, että metsästys on paljon muutakin kuin eläinten tappamista, se on riistanhoitotyötä ja kantojen säätelyä. Jos hirviä ei metsästettäisi, hirvikolarit lisääntyisivät huimasti. Eihän sitä kukaan halua, Kaisu vastaa.
Kaisun kanssa olemme harvinaisen yksimielisiä siitä, että riista on eettisintä lihaa mitä voi syödä. Vapaana luonnossa kasvanut lintu tai hirvieläin, joka on metsästäjän toimesta lopetettu nopeasti ja kivuttomasti, voittaa tehotuotetun lihan 6-0. Metsästyksessä tosin saalis ei aina ole edes se pääasia.
─ Parasta on luonnossa liikkuminen. Kaikki huolet ja murheet unohtuu, kun pääsee koiran kanssa metsään rauhoittumaan. Lisäksi yhdessäolo muiden samanhenkisten ihmisten kanssa, erätulilla istuminen ja höpöttäminen, nämä ovat niitä tärkeimpiä juttuja, Kaisu summaa harrastuksen parhaita puolia.
Tulevaisuuden suunnitelmikseen Kaisu kertoo ajokoiraharrastuksen jatkamisen ja mahdollisesti myös metsästyskoirien kasvatuksen. Nuoren naisen asenne, positiivisuus ja luonnonläheisyys ovat piirteitä, joista itse kukin voisi ottaa mallia.
Teksti ja kuva Heli Puputti
Niin..eettistähän se liha lienee. Mutta, onko jokaisella suomalaisella a) mahdollisuus hankkia tätä ” eettistä ” lihaa b) jos on niin kuinka kauan metsissä riittää lintuja ja hirviä ,5 miljoonalle eetikolle ? Eli, jos lihaa syödään niin se olkoon tehotuottettua, toki eläinten mahdollisimman hyvällä hoidolla. Ja käsittääkseni tehotuotetut eläimetkin tapetaan nopeasti ja mahdollisimman vähän kipua tuottaen.Luonnonläheinen voi olla myös ilma pyssyjä.