Pieni kulttuurihiihto Gallen-Kallelan jalanjälissä

Akseli Gallen-Kallelasta on viime vuosina ollut paljon puhetta ja erityisesti taiteilijan retkistä Suolahden Kirppuvuorella. 

Sieltä otettuja kuvia tutkittiin viime juhannusviikolla Äänekosken kaupunginmuseon johtaja Pekka Soinisen Taidemuseolla järjestämässä Gallen-Kallela pajassa, jossa osa paikallisista tietäjistä tutki ja auttoi tunnistamaan Gallen-Kallela -museon paikalle tuomia valokuvia vuodelta 1906. Isolla porukalla tietoa varmistuikin hyvin – vaikka aina jotakin jää parannettavaa.

Kirppuvuorella otetuista kuvista aiheutti aluksi hämmennystä auringon tekemien varjojen ilmansuunta. Toisena kysymyksenä oli kuvien ottajien selvittäminen. Näiden vuoksi päätettiin, että tutkitaan tilanne vielä samana vuodenaikana eli maaliskuussa, kun lumi peittää Kirppuvuorta.

Niinpä heti, kun sää näytti soveliaalta – aurinkoa luvassa ja yhä lunta maassa – lähti kahden hengen ”kulttuuriarkeologiryhmä” kapuamaan.  Tässä tapauksessa yhteensattumien vuoksi ei saatu mukaan Kirppulan talon nykyistä isäntää Timo Raitasta, mutta toinen Timo eli Enäkoski yritti kapeanladun Atomiceilla ylös päästä.  ”Arkeologisia” havaintoja varmistamaan ja tuplavarmistamaan lähti vielä tarkkasilmäinen konginkankaalainen.

Akseli Gallen ja apumiehenä ollut asemakirjuri Adolf Nordlund Kirppuvuorella. Ehkä joku tunnistaa, mitä taulua taiteilija siinä luonnostelee.  Montaa taulua ei Suolahdesta jäänyt, sillä lumipyryä oli silloin maaliskuussa miltei joka päivä ja aurinko kävi vain näyttäytymässä.

Kesäkuisessa Taidemuseon pajassa toivottiin, että Kirppuvuoren retkellä selviäisi ainakin kahden valokuvan ottopaikka. Sitä varten piti siis risteillä vuorella ja verrata kuvien näkymiä nykyisiin – 111 vuotta myöhemmin.  Ensi arvelu oli, että kaikki on kasvanut niin, ettei mitään kiinnekohtia tunnistaa.  Toisin kuitenkin kävi.  Rapaalan-Kirppulan pellot näyttävät yhä lähes samoilta ja myös takana kaartuva horisontti on hakkuista huolimatta helposti tunnistettavissa.  Lisäksi maastonmuodot ovat säilyneet ennallaan, vaikka Äänekoskentien varrella on asutustakin tullut.

Asemakirjuri Adolf Nordlund oli tuoreena työntekijä asemalla, kun joutui taiteilijan apumieheksi.  Kirppuvuorelle kapuaminen ei ollut helppoa, mutta nuorelle miehelle silti seikkailua. Antoihan maailmanmies Gallen samalla mm. oppia valokuvauskoneen käytössä.  Harvinainen kuva pojantyttären, Aivi Gallen-Kallelan, kokoelmista.

Tälle vuoden 1906 valokuvalle piti löytää oikea ottopaikka. Kuvassa olevaa keloa ei enää ole, mutta kesällä tutkitaan vielä, löytyykö kantoa?  Mielenkiintoinen on varjo valokuvaajasta, joka on noussut  kiven päälle ja myös maalaustelineen varjo näkyy selvästi. Nordlundilta näyttää, sillä hattu ja sivulaukku tuntuvat täsmäävän (vrt ens.,kuva). Ylävasemmalla näkyy Rapaalan rakennuksia ja alhaalla lato. Polttoväliä pohdittiin – laajakulma, mutta tele? Millaisia mahtoivat kamerat olla – ehkä Tarvaspään museo tietää?

Lähdimme kapuamaan  erittäin kivikkoista ja jyrkkää mäkeä suoraan Kirppulan alapuolelta – ja kas, siitä tullaan suoraan näille kuvanottopaikoille – ikään kuin Akseli Gallenin jalanjäljillä siis! Vaan miten sopii auringon valo? Oikein hyvin, sillä vaikka meille kävi samoin kuin 111 vuotta sitten, että aurinko meni tunnin sisällä pilveen ja alkoi tuulla, saimme hyvin kellonajan kohdalleen.  Valokuvia ei ole otettu aamupäivällä, kuten oletettiin, vaan iltapäivällä noin 14.30-15.00 aikoihin.  Ehkä taiteilija lähti liikkeelle vasta kun aurinko tuli päivällä esiin?

Kivi, jolla Gallen poseerasi löydettiin 70 prosentin varmuudella. Kivivaihtoehtoja jäi yhä kaksi, mutta  kameratekniikan polttovälin selvittäminen vielä varmistaa oikean löydön.  Lunta on tänä maaliskuuna pyryttänyt huomattavasti vähemmän ja vuoden 1906 lumisen kiven muodot eivät tahdo täsmätä. Maisema täsmää, joten 50 metrin säteellä kivet tutkittiin ja älykkäällä puhelimella koordinaattejakin laitettiin.

Tämänkin kuuluisan – Emil Wikströmin patsaaksikin veistämän –  kuvan kuvauspaikka selvisi. Verratkaapa  vanhaan maisemakuvaan näitä ympyröityjä kohtia!

Lopuksi: Gallen-Kallela – paja oli hedelmällinen paikallinen kulttuuritapahtuma. Voisiko sen jo tänä kesänä tehdä myös Konginkankaalla, jossa Gallen maalasi kuuluisimpia teoksiaan ja vietti pitkiä kesiä niin järvellä kuin Pyyrinlahden-Kömin-Lintulahden-Iisveden-Soskon/Kalaniemen  maisemissa? Henkilöiden ja maisemien tunnistamiseen sieltä löytyisi hyvin muistitietoa ja tutkijoita.

Teksti: Timo Enäkoski Kuvat: Väksyn arkisto, Timo Enäkoski