Äänekosken Teatteri tuo kaupunkiin Hyacinthin ja tämän hieman vinksahtaneen perheen.
Pokka pitää –näytelmän ensi-ilta on reilun kuukauden päässä ja vielä on paljon tekemistä, että tarina ja hahmot heräävät eloon.
– Nyt on se keskeneräisyyden sietovaihe. Pitää vaan kestää se, että lavastus ja puvustus ovat vaiheessa eikä repliikit ole vielä hallussa. Mutta kyllä tästä hyvä tulee, ohjaaja Kirsi Sulonen kertoo.
BRITTILÄISEEN komediasarjaan perustuvan Pokka pitää-näytelmän idea esiteltiin Suloselle Teillä ei ollut nimiä –näytelmän ensi-iltajuhlissa. Idean äiteinä toimivat Äänekosken Teatterin vahva naiskolmikko Tiina Oksanen, Taina Myyryläinen ja Maria Kymäläinen. Tämä kolmikko on myös valittu esittämään näytelmän vahvoja naisrooleja. Roolituksessa oli hieman puuhattavaa.
– Kääntelin roolitusta päässäni ja keskityin varsinkin siihen, kuinka parit lavalla toimivat keskenään. Onneksi saimme Kanavateatterista lainaan Helena Veidin, joka esittää naapurin Lizin roolin, Sulonen sanoo.
Lavalla nähdään paljon tuttuja kasvoja, mutta myös näyttelijäuransa alkutaipaleella olevia henkilöitä.
– Kun on paljon vanhoja tekijöitä, joutuu tekemään hartiavoimin työtä kokemattomampien kanssa. Pyrin aina siihen, että näyttelijäntyö on lavalla mahdollisimman tasalaatuista, Sulonen sanoo.
NÄYTELMÄN TARINA on oma irrallinen tarinansa, eikä kopio mistään sarjan jaksosta. Alkuperäistä tekstiä on myös hieman muokattu, että mukaan saataisiin sarjasta tuttuja elementtejä, jotka tekijät itse näkevät merkityksellisiksi. Yksi isoimmista muutoksista on yhden tärkeän hahmon tuominen lavalle.
– Joel Elstelä on suomentanut näytelmän alun perin Uudenkaupungin teatteriin ja tekstissä ei ollut Hyacinthin miestä Richardia ollenkaan. Minä halusin Richardin mukaan. Muutenkin olemme yrittäneet upottaa näytelmään jotain juttuja, mutta vain niitä jotka itselle tuntuvat luonnolliselta, Sulonen sanoo.
Yleisö tulee varmasti odottamaan näytelmältä kosketusta tuttuihin hahmoihin. Näytelmää tehdessä ei lähdetä matkimaan brittinäyttelijöiden suorituksia.
– Jos lähtisi matkimaan, niin ei silloin matkisi niitä rooleja, vaan niitä näyttelijöitä esittämässä niitä rooleja. Tärkeintä on tavoitella nimenomaan roolia ja tehdä se omalla tatsilla. Toivon, että yleisökin ymmärtää, ettei matkiminen olisi tekijöille mitenkään mielekästä, Sulonen sanoo.
Tiina Oksasen esittämä Hyacinth on näytelmän keskiluokkainen keskipiste, jota varmasti moni yleisön jäsen tulee ensisijaisesti katsomaan. Hyacinth ja muut hahmot saattavat olla yleisön mielestä jopa pyhiä. Miltä näyttelijöistä tuntuu hypätä kulttihahmojen saappaisiin?
– Aina on olemassa riski. Joku tykkää, joku ei. Mutta kyllä ne tulee ällistymään, Oksanen nauraa.
– Onhan tulkinta väistämättä erilainen, kuin mitä telkkarissa. Pitää itsestään saada esiin ne hahmon omat kutinat. Ja Daisyllä on kyllä kutinoita! Daisya esittävä Myyryläinen nauraa.
– Kyllä Rosellakin on kutinoita! Rosen rooliin hyppäävä Kymäläinen nauraa.
– Joo, mutta Hyacinthillä ei oo yhtään. Sille ei jäänyt mitään, kun nämä vei kaikki! naiset nauravat hersyvästi.
VILLIEN JA HILLITTÖMIEN naishahmojen rinnalla nähdään myös upeita miehiä kuten Antti Laitisen Emmett ja Kimmo Myyryläisen tulkitsema Onslow. Miltä näiden mieshahmojen omaksuminen tuntuu?
– Kyllähän se vähän hermostuttaa. Vähän lohduttaa, että tässä tehdään ohjaajan näköistä näytelmää, Antti Laitinen sanoo.
– Olen mä ainakin yhtä laiska. Ja tykkään oluesta! Kimmo Myyryläinen nauraa.
Näytelmää tehdään tietysti tosissaan, mutta iloinen nauru on Äänekosken Teatterissa tuttu ääni. Kuten Sulosen ohjauksissa aiemminkin, työryhmä luottaa siihen, että näytelmä kasaantuu lopulta hienoksi kokonaisuudeksi.
– Keskinkertaista yritetään, mutta priimaa tuppaa tulemaan, Sulonen nauraa tuttuun tapaansa.
Ensi-ilta la 5.11.2016 klo 19.00, Liput 15/12e
