Seppo Hänninen luopuu politiikasta, muttei aio jäädä kiikkustuoliin istumaan.
Vuonna 1977 ensimmäisen kerran keskustan riveistä kunnanvaltuustoon noussut Seppo Hänninen on ollut kaksissa edellisissä vaaleissa Sumiaisten ääniharava. Tänä kesänä hän ei kuitenkaan enää lähde havittelemaan paikkaa valtuustosalissa. Hänninen myöntää, että muidenkin vastuutehtävien aika on tullut täyteen.
– On tullut aika luopua vastuurooleista. Nyt on vielä sen verran järkeä jälellä, että tajuaa jäädä pois ennen kuin joutuvat häätämään, Hänninen sanoo pilke silmäkulmassa.
Äänekosken ja koko Keski-Suomen kentällä tutuksi tullut vaikuttaja on palkittu aktiivisesta työstään muun muassa Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlavuoden juhlamitalilla, puolueen kunniakirjoilla sekä Poliisipäällikön mitalilla. Olohuoneen vitriinissä komeilevat myös Tasavallan Presidentin Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein, lastenlasten kuvat sekä Äänekosken ja Suolahden myöntämiä muistiaisia.
– Olen toiminut pitkään Konneveden reserviläisissä, ja Sisä-Suomen poliisiin neuvottelukunnassa vuodesta 2009 alkaen. Kun minut oli juuri valittu neuvottelukunnan puheenjohtajaksi ja istuin puheenjohtajan paikalle kahden komisarion väliin, tuli olo, että nyt on köyhistä lähtökohdista ponnistettu pitkälle, Hänninen muistelee.
Neuvottelukunnassa Hänninen toimi viestinviejänä niin poliisitoimen kuin kaupunginkin suuntaan muun muassa uuden poliisiaseman rakentamisen suunnittelun aikaan. Tarina kertoo, että eräässä saunakabinetin kokouksessa hän osoitti ikkunasta suuntaa ja ehdotti, josko poliisilaitos pantaisiin pystyyn paloaseman viereen.
– Pyrin aina hoitamaan minulle annetut tehtävät oikeudenmukaisesti ja rehellisesti sillä määrällä järkeä, joka on minulle annettu. En ole mikään suurten asioiden tekijä, mutta olen omalta osaltani ollut vaikuttamassa asioihin, Hänninen toteaa vaatimattomasti.
Puolueen valinnan kanssa ei ole tarvinnut venkoilla: keskusta on ja pysyy. Vaikka nuoruudessa politiikkaa ei puhuttu kotona tai kylillä, oli 70-luvulla ehdolle lähtijöitä lähes joka talossa.
– Aina maaseudulla asuneena, karjankasvattajana ja maanviljelijänä minusta tuntui, että keskusta on se puolue, jota kannattaa lähteä viljelemään eteenpäin muillekin, Hänninen toteaa.
Sota ja sen surut koskettivat aikanaan myös Hännisen perhettä, joten yksi vaikuttamisuran ehdottomia kohokohtia onkin ollut kohtaaminen jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin kanssa.
– Menin tervehtimään häntä ja kerroin, että isäni kyllä palasi talvisodasta, mutta jatkosotaan joutunut isoveljeni kaatui Syvärillä. Ehnrooth tarrasi kaksin käsin käteeni, enkä koskaan unohda hänen jämäkkää mutta herkkää katsettaan.
Yli 50 vuoden vaikuttamisuran aikana ehtii paljon – muttei kuitenkaan kaikkea. Kun pesti kaupunginvaltuustossa jää taakse, on ainakin yksi asia, joka toivottavasti korjaantuu jatkajien käsissä.
– Olen kuntaliitoksesta lähtien puhunut sitä, että lääkäripalvelut olisi saatava takaisin Konginkankaalle ja Sumiaisiin. Sumialaiset ovat rauhallista väkeä, mutta tästä voisi jo vähän jyrähtää. Lähipalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, Hänninen linjaa.
Puoluetovereiden, kuntalaisten ja yhteisöjen antama tuki ja ylistys laittaa nöyräksi. Hänninen haluaa ilmaista kiitoksensa kaikille, jotka ovat polun varrella tukeneet, kannustaneet ja ehdottaneet häntä ansiomerkkien tai kunniakirjojen saajaksi.
– Nyt on aika jättää paikallispolitiikka nuorempien käsiin. Tulen kuitenkin varmasti seuraamaan niin kunnan, puolueen kuin valtakunnankin politiikkaa edelleen. En aio jäädä kiikkustuoliin istumaan – tai siinäkin otan harmonikan syliin ja laulan, Seppo Hänninen toteaa.
