Pomo pelastui, kiitos läheistään rakastavan Hertan vainun

Viikonloppuna elettiin Parantalan Upatonpohjassa pelon hetkiä, kun Raskun perheen harmaannorjanhirvikoira Pomo oli kateissa jo kolmatta päivää.

Pomon omistaja Hennariikka Rasku ehti jo ajatella rakkaan koiransa ja metsästyskaverinsa menehtyneen. Kuusivuotias Pomo karkasi perjantai-iltana hihna kaulassaan kesken lenkin.

– Tiesin, että jokin oli vialla, kun Pomo ei tullut kotiin. Pelkäsin, että se olisi hihnan vuoksi joutunut hirvien polkemaksi, Rasku kertoo.

Raskut ja lähipiiri – paikalliset marjastajat ja metsästäjät mukaan lukien – etsivät Pomoa ympäri Parantalan metsiä, Hietamaa ja Mämmeä myöten. Myös Facebook valjastettiin avuksi.

– Kuljimme hevosilla ja autoilla metsäautoteitä. Saimme vinkkejä koirista, mutta yksikään ei ollut Pomo.

Lopulta apu löytyi omasta perhepiiristä – johon kuuluu hevosten ja muiden eläinten ohella yhteensä viisi koiraa. Raskun äidin ehdotuksesta asialle laitettiin nelivuotias Hertta, kultainennoutaja.

– Äitini, pikkusiskoni ja hänen kaverinsa veivät Hertan katoamispaikalle sunnuntai-iltana. Hertta sai heti vainun ja lähti menemään soitten ja purojen yli.

Lopulta tuli jo pimeä. Taskulamppuja ei ollut mukana, mutta kännykän navigaattori kertoi mutkiteltua matkaa taitetun jo 13 kilometriä, aina vain syrjäisemmälle seudulle.

– Lopulta Käärmeniemessä, lähellä Pyhäjärven rantaa kuului vikinää. Pomo löytyi kuopasta, ja hihnan lenkki oli kiinni vieressä kannossa. Hihna oli kietoutunut niin, ettei Pomo päässyt ylös. Siellä se oli roikkunut kaksi päivää henkitorven varassa.

Etsijöiltä tuli itku, osin ilosta, osin Pomon kehnon kunnon vuoksi. Soitto kotiin ja auto saapui mahdollisimman lähelle.

– Pomo jaksoi kävellä autolle, mutta kyytiin se ei jaksanut hypätä. Nostettiin se sitten autoon.

Otteen Pomosta yli kaksi vuorokautta aiemmin menettäneet pikkusisko Anni-Lotta ja tämän ystävältä Pinja saavat Raskulta synninpäästön. Nuoret naiset tunsivat vastuunsa ja kulkivat metsissä 35 kilometriä jo ennen ratkaisevaa retkeä.

– Hyvä, että yöllä kävivät nukkumassa. Kunniamaininnan he ansaitsisivat.

Pomo pääsi eläinlääkärin hoitoon. Diagnoosi: ilmarinta. Lääke: antibioottia ja kuukauden sairausloma. Hirvestyskauden avauspäivät ovat siis jäämässä väliin.

– Kovasti se olisi jo nyt lähdössä metsälle, Rasku nauraa – ja kertoo koirien suhteesta.

– Pomo on ollut Hertan perään. Mutta taitaa se Herttakin rakastaa Pomoa.

Hertan temppu tuli perheelle yllätyksenä, sillä sitä ole lainkaan koulutettu vainukoiraksi.

– Sellainen jaloissa pyörivä kotikoirahan se on ollut.

Mutta nyt Hertta on oikea hengenpelastaja, jonka arvo nousi kerralla korkealle.

– Luvattiin Hertalle vuoden hirvenluut palkinnoksi, Rasku kertoo.