Maakuntavaltuuston puheenjohtaja kinnulalainen kansanedustaja Mauri Pekkarinen kysyy, miksipä ei kaikki maakuntamme kuntapohjaiset organisaatiot, maakunnan liitto, sairaanhoitopiiri, mahdollisesti ammatillisen koulutuksen kaksi järjestäjää voisi lyödä hynttyitään yhteen ja muodostaa yhden maakunnallisen hallinnon?
Ainakaan kovin moni maakunta ei uskalla rakentaa tänään tulevaisuuttaan julkisen sektorin työpaikkojen kasvun varaan. Niin sanottu kestävyysvaje painaa päälle.
Tuotannollisen toiminnan kasvu on välttämättömyys myös Keski-Suomessa.
Tänään kaikki tuotannontekijämme eivät ole kuitenkaan käytössä. Kuljemme puolitehoilla.
20 000 maakuntamme työkykyistä ihmistä on vailla työtä. Maakunnan valtavasta osaamispotentiaalista kuoriutuu aivan liian vähän uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Eivätkä kaikki luonnonvarammekaan ole täysimääräisesti käytössä.
Ei hätää, olemme huutaneet viime kuukausien aikana, Metsä Group pelastaa kaiken. No, paljon se pelastaakin, muttei likikään kaikkea. Ja siinä missä yksi metsäyhtiö antaa, toinen ottaa. Niin kuin UPM:n eilinen ilmoitus 110 työpaikan menetyksestä Jämsässä kertoo.
Toki jotain myönteistä Äänekosken ohella kertoo toisaalla Kauppakamarin Uljas Valkeisen Kasvu Openin onnistuminen, samoin muutamien vientiyritysten positiiviset uutiset.
Näistä valon pilkahduksista on kuitenkin pitkä matka uuden maakuntastrategian tavoitteisiin:
– Keski-Suomeen 10 000 uutta yrityssektorin työpaikkaa ja 2 000 uutta yritystä.
– Maakunnan vientituloa on kyettävä lisäämään 2 mrd. eurolla
– Yritysten T&K-panokset on nostettava 60 %:iin koko maakunnan T&K-panostuksesta
Vaikka ensi sanani saattoivat jonkun korvissa vähätellä julkista sektoria, sitä en tee. Edellä sanotuissa tavoitteissa onnistuminen näet kytkeytyy paljossa maakunnan hallinnolliseen asemaan ja päinvastoin. Siis, jollei avoimen sektorin tuotantoa saada maakunnassa kasvuun, se romahduttaa varmuudella näivettymiskierteessä olevan maakunnan hallinnollisen aseman.
Ja siis myös toisin päin. Jos maakunta revitään hallinnollisesti palasiksi, yksi toiminto sinne ja toinen tänne, sillä on varmuudella vaikutuksensa myös avoimen sektorin tuotannolliseen toimintaan, sen menestykseen, sitä palvelevaan fyysiseen infraan ja palveluinfraan.
Tämän kokouksen keskusteluteema onkin, mitä Helsingin hallinto oikein suunnittelee Keski-Suomen hallinnollisen aseman suhteen, mikä on maakunnan oma tahto ja onko se yhtenäinen sekä miten kajautamme kantamme julki juuri nyt, kun eduskuntavaalit ovat ovella ja uuden hallituksen ohjelmaa valmistellaan.
Keski-Suomi on toiminnallis-taloudellisesti, aluerakenteellisesti, kulttuurisestikin poikkeuksellisen yhtenäinen maakunta, pieni tosin, mutta kasvavan väestön maakunta. Niinpä lähes kaikki keskeiset valtion aluehallinnon toiminnot, monet kaupalliset ja elinkeinoelämän aluejaot harraste- ja kolmannen sektorin aluejaot ovat olleet pitkään maakuntajakoisia.
Viimeisten vuosien aikana meno on ollut toinen. Joitakin toimintojen on viety Vaasaan, toisia Tampereelle, kolmansia Hämeenlinnaan. Sote:n komentokeskus on vaarassa mennä Kuopioon, verotoimisto Kuopioon ja valtiovarainministeriössä työryhmä miettii, joskopa kaikkia nykyisiä ELY-keskuksia tarvitaan. Palikkaleikeissä myös maakuntajakoa on pantu pahimmillaan vanhan Neuvostoliiton malliin viivoittimilla uusiin jakeisiin ja eduskunnan käsissä on parhaillaan vaalipiirijako.
Samaan aikaan maakunnassa oleva valtion paikallishallinto vetäytyy lähinnä maakuntakeskukseen.
Hyvä kuulijat!
Tämän maakunnan elinkeinojen kehittäminen, työn ja toimeentulon varmistaminen, kulttuurisen ja sivistyksellisen identiteetin vaaliminen edellyttää sitä että maakunta pidetään kasassa. Sen ehtona taas on, että pidämme tiukasti kiinni kaiken keskeisen valtion aluehallinnon kokoamisesta maakuntajakoiseksi. Me tarvitsemme täyden palvelun elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen. Sen yhteyteen tulee koota kaikki muu keskeinen valtion aluehallinto.
Maakunnallinen yhteistyö on meidän vaihtoehto myös vireillä olevassa sote- uudistuksessa. Jos järjestämisvastuu siirtyisi suuralueille, tuottamisesta vastaava yhteisö on rakennettava maakuntalaajuiseksi. Maakunnan tahdon kokoamiseksi ja jäsentämiseksi sekä maakunnan oman kehittämistahdon ja maankäytön tarpeisiin ja yleiseen edunvalvontaan me tarvitsemme maakunnan liiton.
Olen tässä nyt vähän rohkea ja kysyn, miksemme voisi mennä vielä pitemmälle. Miksi kaikki maakuntamme kuntapohjaiset organisaatiot, maakunnan liitto, sairaanhoitopiiri, mahdollisesti ammatillisen koulutuksen kaksi järjestäjää voisi lyödä hynttyitään yhteen ja muodostaa yhden maakunnallisen hallinnon. Ja miksei kaikkia valtion maakunnassamme olevaa kehittämistehtäviä hoitavaa hallintoa voitaisi koota suoraan saman maakunnallisen katon alle.
Maakunnan asukkaat valitsisivat kunnallis- tai valtiollisten vaalien yhteydessä tehtävää varten maakuntavaltuuston. Valtio rahoittaisi nykyiseen tapaan ne toimet, joissa se nytkin on mukana. Kunnallisveron yhteydessä kerättäisiin kuntien nyt maksamaa osuutta vastaava rahoitus. Sote-palvelujen rahoitus osoitettaisiin suoraan yksikanavaisen rahoitusperiaatteen mukaan tällaiselle maakuntahallinnolle. Tällainen järjestely olisi erittäin lähellä Ruotsin nykyistä länstingetiä. Vastaava löytyy ylivoimaisesta valtaosasta EU:n jäsenmaita.
