Punkin arvomaailma vie läpi elämän – Äänekoski on upeasti esillä Aalto2-museokeskuksella

Jyväskylän Aalto2 -museokeskukseen ripustettu Sydänääniä – punkin sykettä keskellä Suomea 1977-1992 -näyttely tuo esiin äänekoskelaista punkkia: musiikkia, asennetta, sarjakuvia ja lehtiä. 

Sumiaisissa syntynyt ja Suolahdessa kasvanut Teijo Hintikka vaikuttaa Suomen Punk-museossa. Viime viikkojen toiminta on ollut varsin kiireistä aikaa, kun punkkia päästiin esittelemään Keski-Suomen Museoon, Aalto kakkoseen. 

– Otettiin yhteyttä Keski-Suomen museoon vuosi sitten. Kuinka ollakaan, Ilja Koivisto innostui ja nyt me ollaan täällä, Hintikka sanoo. 

Sydänääniä -nimeä kantava näyttely kertoo punkin tavasta tehdä asioita äänekkäästi ja suurella sydämellä. 

– Näyttely esittelee punkin historiaa tasapuolisesti kaikille: kyynisille punkveteraaneille, nörteille levynkeräilijöille ja akateemisille aikamatkailijoille. Näyttely palaa aikaan, jolloin puhelin oli vielä seinässä kiinni ja posti kulki ilman sähköä. Tekstiä taottiin kirjoituskoneella ja lehtiä painettiin salaa koulun kopiokoneella. Kallista filmiä käytettiin harkiten ja kuvat noudettiin viikon päästä valokuvaamosta. Musiikkiakin ladattiin – kaverin levyltä omalle c-kasetille, ja sitten c-kasetilta toisen kaverin c-kasetille. Bändit opettelivat kolmea sointua olohuoneissa, kellareissa ja pommisuojissa. Äänitykset julkaistiin mieluiten heti eikä myöhemmin. Näin syntyi uutta alakulttuuria, joka elää edelleen, kertoi Keski-Suomen museon intendentti Ilja Koivisto.

Hintikka kertoo, ettei pelkästään Keski-Suomen läänin punk-tarjonnasta olisi kokonaista näyttelyä saatu aikaiseksi, joten näyttelyn viivat piirrettiin Keuruulta Kuopioon ja Pihtiputaalta Mäntyharjulle ja aikaikkunaksi laitettiin vuodet 1977-1992.  Aineisto on varsin autenttista: kirjeitä, julisteita, omakustannelevyjä, pienlehtiä, lehdyköitä ja valokuvia. Näyttelillä on punkin ensimmäistä aaltoa. Punk rantautui Suomeen vuoden 1977 paikkeilla, joten näyttelyssä päästää aivan alkulähteille. Suolahdessa oltiin kiinni ajan hengessä.

– Kuultiin, että on olemassa hieno musiikkilaji, jota voi kuka tahansa harrastaa. Kuka vaan voi tehdä musiikkia vaikka ei olisi käynyt konservatoriota, Hintikka naurahtaa. 

Osalle punkkareita tavaroiden museoon päätyminen voi olla kirosana. 

– Sehän on sitä ”nostalgiassa piehtaroimista ja aivan hirveetä paskaa”. Punkmuseon linjaan kuuluu, että saa olla tiukkis, ei se mitään, jos haluat nostalgisoida, ei sekään mitään. Jokainen saa punkata juuri niin kuin haluaa. 

Punkmuseo on saanut aikaiseksi parin vuoden olemassaolonsa myötä paljon: on julkaistu kaksi kirjaa, tehty radio-ohjelmia, järjestetty muutama kymmentä näyttelyä – vaikka ei ole omaa museotilaa. 

– Me ollaan päästy vaikka mihin kun on kerrottu, että meillä on tämmöinen, saadaanko me tulla? Ja yleensä aina vastataan, että joo! Punkmuseolla on kirjoitettu kokoelmapolitiikkaa, joka on valtakunnan edelläkävijä, jossa määritellään mitä tehdään ja mitä me kootaan ja miten me toimitaan, Hintikka sanoo. 

Näyttely  avattiin 3. helmikuuta. Avajaisiin saapui sadottain kiinnostuneita. Joukosta saattoi bongata muutamia punk-tähtiä: muun muassa Rattuksen rumpali Veli-Pekka Hyvärinen ja Luonteri Surfin kosketinsoittaja Kalle Gronfelt. Mutta olipa mukana myös äänekoskelaisia, kun Hintikan lisäksi paikalle saapui myös Mopot -kitaristi Jouni Keränen sekä Kansa Taisteli -bändistä Jouni Sohlman, Marko Virsunen ja Kai Koskinen. 

Mopot-solisti Teijo Hintikka myhäilee tyytyväisenä: aineistoa tuli paljon ja näyttelystä visiota myötäilevä. 

– Hienolta näyttää, kyllä mä tykkään! 

Suolahdessa ollaan tehty asioita ite-meiningillä. Suolahteen perustettiin ensimmäisten joukossa elävän musiikin yhdistys, SuoMu, jossa Hintikka oli vahva vaikuttaja. 

– Kuultiin, että Helsinkiin perustettiin Elmu, eikä mennyt montakaan kuukautta, kun Suoalhdessa oli oma yhdistys. Suolahti oli hyvä paikka, eikä Mopojen tarvinnut olla yhteiskunnallinen raivoaja, sillä meillä oli asiat hyvin. Olin alkanut käydä töissä, asuin kotona, sain rahaa ja ajelin ympäri Keski-Suomea kattomassa keikoilla Ratsiaa ja Pelle Miljoonaa tavaten muita heimolaisia. 

Näyttelystä voi löytää Mopojen lisäksi myös seudulla vaikuttaneen Leonid B:n. Suolahtelaisen Juha Liukkosen sarjakuva on seinälle ripustettu sekä ÄKSän päätoimittajan teinikalenteritkin ovat päässeet museokamojen joukkoon, unohtamatta Mikko Niskasen Ajolähtö -elokuvan julisteita! Jos joku pohtii, miksi näin, niin muistutetaan, että pätkä Ratsian keikkaa on taltioitu kyseiseen elokuvaan.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Marko Virsunen, Pasi Peuranen  ja Jouni Sohlman vaikuttivat Kansa Taisteli -bändissä.

Äänekoskelaisen aidon kasaripunkin lippulaiva, Kansa Taisteli on nyt museoitu maakunnan komeimman museorakennuksen seinälle. Kansa Taisteli syntyi hc-punkin kulta-aikana 1980-luvun puolivälissä, Jouni Sohlmanin ja Kai Koskisen yhteisenä bändilapsena. Jossain vaiheessa perheeseen liittyi myös Pasi Peuranen ja Marko Virsunen. Myöhemmin Koskisen korvasi toinen Koskinen, Pasi. 

– Itsellä olisi ollut halua veivata nopeaa hooceetä, mutta kun soittotaidot oli mitä oli, niin enempi mentiin vanhemman ja hitaamman tyylin mukaisesti. Meillä oli 80-luvun lopulla hyvä tekemisen meininki, kun Äänekoskeltakin alkoi löytyä punkkareita Kansa Taistelin lisäksi maailmaa paransi myös Brutal, sointu kerrallaan, asenteella että  soittamistakin tärkeämpää on ystävyys ja ihmisoikeudet, Sohlman kertoo.

Kansa Taistelin parhaat punkvuodet osuvat vuosiin 1987-88.

– Soitettiin ihan pirusti ja keikoillekin päästiin. Isoimpana juttuna kai pääsy Ilosaarirockin päälavalle.

Sohlman miettii lähtökohtaa äänekoskelaiselle punk-musiikille. Punk elää ja hengittää paikakkunnallamme yhä. 

– Tekemisen riemu ajaa tekemään! Jos on punkkari on sitä aina. Ei voi sanoa, että olen ollut pukkari. Punk kuvaa ajattelutapaa: perinteiset punkarvot ovat yhä voimissaan vaikka vuosituhat on vaihtunut, Sohlman sanoo. 

Ei kannata missata ensimmäisen äänekoskelaisen punkkarin kertomusta. Siitä on hilpeä audio Keskisuomalaisuutta etsimässä -näyttelyssä, kannattaa käydä kuulolla!

– Sydänääniä – punkin sykettä keskellä Suomea 1977-1992 Jyväskylässä, Aalto2 -museolla, 28.4. saakka. 

– 18.3. klo 17  Museo Väksy: Ääneseudun punk-musiikin historiaa esittelee Suomen Punk-museon Teijo Hintikka